Toista syksyä kohden

Syksy on monin paikoin käynnistynyt huiskeella. Heinä-elokuun vaihteessa lomilta palattiin uusin ideoin ja täynnä tarmoa.

Poluttamon osalta lukuvuosi 2017-2018 on todellinen näytön paikka. Olemme kehittäneet vajaan kahden vuoden aikana monia uusia menetelmiä testaamalla, pilotoimalla ja niistä oppimalla. Nyt tänä lukuvuonna lähdemme viemään oppeja edelleen eteenpäin ja todentamaan, että tähänastiset päätelmät vastaavat todella sitä oikeaa todellisuutta.

Visuaaliset HOPSit ovat jo siinä vaiheessa, että tiedämme niiden auttavan opiskelijaa hahmottamaan, miten opinnot etenevät. Tavoitematriisien kytkeminen visuaaliseen HOPSiin ja se, miten opiskelija näkee tavoitteensa muuttuvan konkreettiseksi esim. käyttämällä erilaisia osaamismerkkejä on yksi mielenkiintoisista talven kokonaisuuksista. Hämeenlinnan lyseon lukiolaisten osaamismerkkejä on työstetty yhdessä partiolaisten, Hämeenlinnan yrittäjien ja muiden tahojen kanssa. Partiolaisten maailmassa merkkejä on suoritettu aikojen halki. Jokainen asiaan vihkiytynyt pystyykin tulkitsemaan hihansuun merkeistä osaamisen. Vastaavaa mallia haetaan nyt lukiolaisille, pinta- ja autokiltalaisille. Sudenpennusta Vaeltajaksi. Kisällistä mestariksi.

Oppimisanalytiikka ja tietosuoja-asetus, niiden yhteensovittaminen, lupakäytänteet ja tulkinnat. Kuinka oppimisanalytiikka ei tuota leimaavaa arviota vaan positiivisia uusia mahdollisuuksia? Kuinka luomme myönteisen tunnustamisen ilmapiirin? Kuinka luomme mahdollisuudet oman elämän arvioinnin kehittämiseen?

Poluttamon yksi tärkeistä kysymyksistä oli kuinka tukea oppijaa kasvamaan aktiiviseksi oppijaksi. Olemme kesän aikana testanneet mm. erilaisia sovelluksia elämänhallinnan tukemiseksi. Todella hienoja kokonaisuuksia on paljon, mutta nostaakseni yhden esiin: mielenkiintoinen palvelu on Headsted. Sivustolla kerrotaan, että “Headstedin ohjelmat perustuvat tutkittuihin psykologian ja psykoterapian menetelmiin.” Palvelun kehittäjät ovat alan tutkijoita, jotka ovat tehneet aikaisemmin töitä mm. Jyväskylän yliopiston ja VTT:n tutkimusprojekteissa.

Palvelussa on hienosti otettu huomioon myös multimodaalisuus. Palvelun kautta käytössä olevat harjoitukset on toteutettu sekä tekstillisinä kokonaisuuksina että audiotiedostoina.

Tulemme kokoamaan pienen yhteenvedon testeistämme ja mikäli mieleesi tulee palvelu, jota meidän kannattaisi testata, pistä vinkki Kaisalle (kaisa.honkonen@eoppimiskeskus.fi).

Eipä näistä elämänhallinnan appseista haittaa ole meille hanketyöläisillekään. Varmaan meille jokaiselle on hyvä muistuttaa riittävästä unensaannista ja että työ tulee parhaiten tehtyä, kun pitää huolta sekä mikro- että makrotauoista. (Lisää HS-artikkelissa Tehokas työpäivä on täynnä taukoja). Tänään on perjantai, joten taitaa olla aika ottaa se makrotauko eli siirtyä viikonlopun viettoon.

Kaisa Honkonen / Suomen eOppimiskeskus ry

Mainokset

Oppimisanalytiikka tulee – oletko valmis?


Oppimisanalytiikka tulee – oletko valmis? -selvitys luo käytännönläheisen katsauksen oppimisanalytiikkaan ja sen avaamiin mahdollisuuksiin. Selvitys keskittyy neljään pääteemaan eli

  • tiiviiseen johdatukseen oppimisanalytiikkaan eli mitä oppimisanalytiikka on?
  • mitä hyötyjä oppimisanalytiikasta voisi olla eli miksi oppimisanalytiikkaa?
  • keitä oppimisanalytiikan käyttö voisi hyödyttää eli kenelle oppimisanalytiikkaa?
  • mitä oppimisanalytiikan käyttö edellyttää eli miten oppimisanalytiikkaa?

Oppimisanalytiikka on tutkimuksen ja kehittämisen alueena varsin nuori. Ala kehittyy nopeasti ja olemme liittäneet mukaan selvitykseen myös laajahkon kirjallisuusluettelon, josta saa hyvää taustatukea syvemmälle tiedonhankinnalle.

Oppijan digitaalinen jalanjälki – suositukset oppilaitoksille

Mitä oppilaitosten tulee huomioida käsitellessään opiskelijoiden henkilötietoja? Mitä oppimisanalytiikan työkalujen käyttöönottoa harkittaessa tulee huomioida?
Oppijan digitaalinen jalanjälki – suositukset oppilaitoksille

Webinaaritallenne: Tiedonhankintataitoja toisen asteen opiskelijoille

Tiedonhankintataitoja toisen asteen opiskelijoille
– Poluttamo-hankkeessa tehtyä ja tekeillä
Webinaaritallenne 23.5.2017

Webinaarissa esiteltiin toisen asteen opiskelijoille tehdyn tiedonhankintaan liittyvän kyselyn tuloksia ja Poluttamo-hankkeessa tekeillä olevia sisältöjä ja tehtäviä.

Esittelijöinä toimivat informaatikot Annamari Pudas ja Anitta Örn Lapin AMK:sta.

Esitysdiat


Apua sieppareille ruispellossa − oppimisanalytiikka opintojen ja opetuksen tukena

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2017 -lehdessä

Teksti: Rolf Lindén & Mikko-Jussi Laakso, Turun yliopisto
Kuvat: ViLLE-team

SeOppi 1-2017 sivu 8J. D. Salingerin vuoden 1951 klassikko Sieppari ruispellossa kuvailee 16-vuotiaan Holden Caulfieldin elämää ja ajatusten kulkua, kun hänet erotetaan huonojen arvosanojensa takia viidennen kerran koulusta. Elämää sävyttävät aiemmat tragediat, vaikea suhde vanhempiin ja eteerinen haaveilu merkityksellisyydestä, jota kuvastaa hyvin kirjan nimeksikin valikoitunut haaveammatti siepparista, joka estää leikkiviä lapsia näkymättömiltä vaaroilta.

Vaikka ajatus viidesti koulusta erotetusta pojasta tuntuu nyky-Suomessa kärjistetyltä, kirja kuvailee hyvin hapuilevaa nuorta, joka ei saa tarvitsemaansa tukea eikä löydä etsimäänsä suuntaa elämälleen. Holden tekee saman valinnan monen nykyaikaisen vertaisensa kanssa eikä hae tarvitsemaansa tukea heiltä, jotka voivat häntä auttaa.

Nykynuorten etuna Salingerin aikakauden nuoriin on, että apua on mahdollista saada jo ennen kuin sitä pyytää, ja huonosti menestyviä pyritään erottamisten sijaan auttamaan. Sähköiset oppimisjärjestelmät keräävät systemaattisesti tietoa opiskelijan toiminnasta järjestelmässä, ja sisään- ja uloskirjautumisten ja tehtäväpalautusten ohella tietoa kertyy muun muassa vastausten oikeellisuudesta, tehtävien avaamisista ja sulkemisista sekä eri toimenpiteisiin käytetystä ajasta. Kun tietoa kerätään samanaikaisesti riittävän suurelta määrältä opiskelijoita, kerätystä datasta voidaan tiedonlouhinnan ja tilastollisten menetelmien avulla havaita toimintaa kuvaavia säännön alaisuuksia. Eräs esimerkki tällaisten säännön alaisuuksien tunnistamisesta on Lasse Seppäsen SeOppi-lehden numerossa 02/2016 kuvailema keskeyttämisriskin alaisten opiskelijoiden tunnistaminen opiskelijoiden kirjautumiskäyttäytymisen avulla. Taustalla vaikuttava ajatus on selvä – motivoituneet opiskelijat tekevät tehtäviä ja hyödyntävät tarjottua kurssimateriaalia, ja samalla kirjautuvat säännöllisesti kurssijärjestelmään.

Opettaja näkee luokkansa tuen tarpeen aihealueittain yhdellä silmäyksellä ja voi kohdentaa aikansa eniten apua tarvitseviin oppilaisiin.

Opettaja näkee luokkansa tuen tarpeen aihealueittain yhdellä silmäyksellä ja voi kohdentaa aikansa eniten apua tarvitseviin oppilaisiin.

Silloin, kun oppimisjärjestelmää käytetään tehtäväpalautusten ohella myös itse tehtävien tekoon, kertyvästä datasta paljastuu tietoa myös opiskelijoiden opiskelutottumuksista ja ajanhallinnasta. Osalla opiskelijoista on taipumuksia tehdä saamiaan tehtäviä öisin, jolloin säännöllinen unirytmi kärsii ja opiskelija menestyy opinnoissaan huonommin. Kun tehtävät tehdään suoraan oppimisjärjestelmään, huono toimintamalli voidaan tunnistaa ja siihen vaikuttavat ylläpitävät tekijät voidaan selvittää yhdessä opiskelijan kanssa. Ajatus on siis sama kuin Seppäsen esimerkissä, mutta erityyppinen data tarjoaa vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.

Esimerkki eräältä Turun yliopiston kurssilta, kun kurssin alkamisesta on kulunut pari viikkoa. Kurssilta myöhemmin putoavat opiskelijat (0) alkavat erottua muista opiskelijoista.

Esimerkki eräältä Turun yliopiston kurssilta, kun kurssin alkamisesta on kulunut pari viikkoa. Kurssilta myöhemmin putoavat opiskelijat (0) alkavat erottua muista opiskelijoista.

Huonot opiskelutottumukset ja heikentynyt motivaatio heijastuvat useille kursseille samanaikaisesti, mutta opiskelijalla voi vastaavasti olla ongelmia myös yksittäisten kurssien kanssa. Tarkasteltava ajanjakso on tällöin paljon lyhyempi — olennaista tietoa opiskelijan opintomenestyksestä on yleensä tarjolla vain muutamalta viikolta kurssin alusta. Erityisesti suurilla kursseilla opettaja ei ehdi saada riittävän tarkkaa kuvaa yksittäisten opiskelijoiden taidoista, eikä opiskelija aina osaa Holdenin tavoin itse arvioida oman osaamisensa riittävyyttä. Toistuvasti luennoitavilla suurilla kursseilla voidaan kuitenkin hyödyntää aiemmilta vuosikursseilta kertynyttä dataa, jonka avulla voidaan ennustaa opiskelijan opintomenestystä meneillään olevalla kurssilla. Keskeisenä ajatuksena on, että vaikka yksittäiset opiskelijat vaihtuvatkin vuosittain, eri vuosikurssit ovat silti keskenään melko samanlaisia. Kun opiskelija lähtee kulkemaan kurssilla polkua, jollainen on jo usein aiemmin johtanut huonoon lopputulokseen, hänelle voidaan tarjota apua kurssin suorittamisessa. Tämänhetkisten tutkimustulosten perusteella kolme neljäsosaa seitsemänviikkoisen korkeakoulukurssin pudokkaista voidaan tunnistaa pelkästään tehtäväpalautusten ja saavutettujen pistemäärien perusteella luotettavasti jo muutaman viikon jälkeen, vaikka iso osa kurssin sisällöstä on edelleen opettamatta. Ennakoivia tekijöitä täydentämällä tunnistus voidaan tehdä vielä tätäkin aikaisemmin.

Yhdistämällä erilaisia analytiikalla avustettuja tukitoimia arvioimme saavuttavamme keskimääräiselle opiskelijalle noin kymmenen opintopisteen parannuksen vuositasolla. Holdenin kaltaisille nuorille on siis mahdollista saada apua ajoissa, mutta miten pidetään huolta siitä, että kiireellisesti apua tarvitsevia nuoria on alun alkujaankin mahdollisimman vähän?

Oppimisjärjestelmän päätehtävä on helpottaa opettajan arkea ja vapauttaa hänet rutiininomaisista tehtävistä oppilaiden tueksi. Turun yliopistossa kehittämämme ViLLE-oppimisjärjestelmä on rakennettu tämän ajatuksen pohjalta. Valtaosa sen tehtävistä on satunnaisesti generoituja ja automaattisesti arvioituja eli oppilas voi harjoitella opeteltavaa asiaa saman tehtävän avulla useita kertoja ilman, että tehtävä toistaa itseään. Satunnaisuus ja automaattinen arviointi mahdollistavat myös välittömän palautteen, jolloin oppilas näkee tehtävän malliratkaisun sekä tehdyn ratkaisun kannalta hyödyllistä tietoa.

Onnistumisen kokemuksia ViLLE:n opintopolun parissa alakoulussa.

Onnistumisen kokemuksia ViLLE:n opintopolun parissa alakoulussa.

Alakoulussa sähköisiä tehtäviä voidaan hyödyntää monipuolistamaan opetusta ja opettamaan lapsille huomaamattomasti laitteiden käyttöä. Parhaimmillaan sähköiset tehtävät helpottavat eriyttämistä ja tarjoavat monipuolista tietoa oppilaiden osaamisesta. ViLLE:n matematiikan ja ohjelmoinnin sähköisen opintopolun avulla opettajalla on monta tapaa eriyttää oppilaitaan. Oppilaalle asetettua vaatimustasoa voidaan eriyttää ylöspäin, tarjota alaspäin mukautettuja perustehtäviä, tai luoda oppilaalle kokonaan yksilöllistetty matematiikan oppimateriaali, joka tukee hänen erityistarpeitaan. Toisto ja järjestelmän tarjoama palautesykli vahvistavat oppilaan osaamista ja tarjoavat mahdollisuuden kerrata yhdessä opittua sisältöä.

Oppimisjärjestelmän tarjoaman automaattisen palautesyklin ohella on tärkeää, että tieto oppilaan osaamisesta kulkee myös opettajan kautta. Analytiikan ansiosta opettajalle jää tarkka tieto oikeista ja vääristä vastauksista ja jopa tieto kotitehtäviin käytetystä ajasta. Oppilaiden laskemista matematiikan tehtävistä analysoidaan ViLLE:ssä tyypillisimmät solmukohdat, eli haastavimmat aihealueet matematiikan oppimisessa. Oppilaiden laskiessa tehtäviä opettaja näkee, ketkä oppilaista tarvitsevat lisää tukea, ja millä osa-alueilla tuen tarpeet ilmenevät. Näin oppimisanalytiikkaa voidaan hyödyntää kohdentamaan opettajan niukkoja resursseja paremmin sinne, missä niistä on eniten
apua. Automaattisesti arvioidut ja välitöntä palautetta antavat tehtävät auttavat vapauttamaan opettajan resursseja myös muilla tavoilla, sillä iso osa oppilaista pystyy etenemään välittömän palautteen avulla itsenäisesti, jolloin tarve opettajan antamalle avulle pienenee. Opettaja pystyy tällöin keskittymään sellaisten oppilaiden auttamiseen, jotka eivät selviä tehtävistä itsenäisesti.

Oppimisanalytiikka ja oppimisjärjestelmät tarjoavat yhdessä opettajalle työkalut pudokkaiden tunnistamiseen ja oppimisvaikeuksien synnyn ennaltaehkäisyyn, ja omalta osaltaan auttavat ennaltaehkäisemään Holdenin kaltaisten tapausten syntyä nykyisessä koulutusjärjestelmässä. On vaikeaa kuvitella tulevaisuutta, jossa nykyinen koulutusjärjestelmämme olisi kehittynyt yhtä paljon nykyisestä, kuin nykyjärjestelmämme on kehittynyt Salingerin aikaisesta verrokistaan ilman oppimisanalytiikan ja oppimisjärjestelmien tarjoamaa yhteistä ja johdonmukaista tukea.

Turun yliopisto on pioneeri oppimisanalytiikan ja sähköisen arvioinnin tutkimuksen saralla ja yliopistoon perustettiin syksyllä 2016 Oppimisanalytiikan keskus. Keskuksen tavoitteena on luoda tutkimuspohjainen ja oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opetuksen kehittämisen malli taaperosta tohtoriin. Tätä varten keskus on mukana luomassa oppimisanalytiikan verkostoa, johon tarvitaan mukaan kaikki opetuskentän toimijat. Tämä verkosto kokoontuu seuraavan kerran ITK-päivillä huhtikuussa 2017 – Tervetuloa mukaan!

Webinaari: Tiedonhankintataitoja toisen asteen opiskelijoille

Tiedonhankintataitoja toisen asteen opiskelijoille
– Poluttamo-hankkeessa tehtyä ja tekeillä
23.5.2017 klo 14.00-14.30

Webinaarissa esitellään toisen asteen opiskelijoille tehdyn tiedonhankintaan liittyvän kyselyn tuloksia ja Poluttamo-hankkeessa tekeillä olevia sisältöjä ja tehtäviä.

Esittelijöinä toimivat projektipäällikkö Marjatta Puustinen sekä informaatikot Annamari Pudas ja Anitta Örn Lapin AMK:sta. Muutokset mahdollisia.

Webinaarihuoneen osoite:
http://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/poluttamo/

Facebook-tapahtuma

Poluttamo mukana SeOppi 1/2017 -lehdessä

Poluttamo-artikkeleita SeOppi-lehdessä:

Sujuvuutta tiedonhankintataitoihin

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2017 -lehdessä

Teksti: Marjatta Puustinen, Annamari Pudas

SeOppi 1/2017 sivu 22Lapin ammattikorkeakoulun kirjasto ja eOppimiskeskus ovat mukana Poluttamo – oma digipolku oppimiseen -hankkeessa, jossa Lapin AMK:n tavoitteena on mm. koota ja luoda toimintamalleja sekä tehdä verkkoon palveluja ja sisältöjä, jotka auttavat toisen asteen opiskelijoita edistämään tiedonhankintataitojaan opintojaan tai työelämää varten.

Eri koulutusohjelmissa ja -aloilla tiedonhankintataitojen merkitys vaihtelee. Nykyään alaa ja ammattia voidaan vaihtaa usein ja elinikäinen oppiminen koskettaa lähes kaikkia. Siksi tiedonhankintataitoja on syytä kasvattaa vaihe vaiheelta tarpeen mukaan.

Korkeakouluissa tiedonhankinnan taitoja opetetaan opintojen eri vaiheissa vaihtelevassa määrin. Usein opinnot liittyvät muihin ns. oppimaan oppimisen taitojen opetukseen. Opintomateriaalit tai -jaksot saattavat olla suljetuissa oppimisympäristöissä ja niiden tiedonlähteinä käytetään aineistoja, joihin on pääsy vain kyseisen oppilaitoksen opiskelijoilla ja henkilökunnalla. Toisella asteella taitojen kirjo on todella suuri, ja jatkumoa tiedonhankintataitojen systemaattisesta opettamista läpi eri koulutusasteiden ei yleensä ole.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että netin käyttötaito viihdetarkoituksessa eri välineillä ei takaa tiedonhankintataitojen ja lukemisen ymmärtämisen kehittymistä. Poluttamo-hankkeessa tehtiin toisen asteen opiskelijoille pienimuotoinen kysely tiedonhankinnasta. Eri koulutusaloilla vastaukset (379 vastaajaa) olivat hyvinkin erilaisia. Painettujen kirjojen koettiin vielä olevan tärkeä tiedonlähde, mutta verkosta saatava materiaali ja tuntimuistiinpanot olivat merkittävässä roolissa. Tässäkin kyselyssä moni koki nykyisten taitojensa olevan riittäviä opintoja ajatellen. Vastaajat saivat itse kirjoittaa mikä on tiedonhankinnassa vaikeaa. Noin 50 vastauksessa luotettavan tiedon löytäminen ja arvioiminen mainittiin vaikeaksi ja/tai aikaavieväksi. Toiseksi vaikeimpana (15 vastauksessa) kirjattiin oikeiden hakusanojen löytäminen.

Tiedonhankinnassa tärkeässä osassa ovat digitaidot, lähinnä kyky hyödyntää verkkoa sekä erilaisia laitteita. Pohjimmiltaan tiedonhankinta on kuitenkin kognitiivinen prosessi. Se vaatii kykyä tunnistaa oma tiedontarpeensa, ymmärtää käsitteitä ja niiden välisiä suhteita, arvioida ja valikoida tietoa kriittisesti sekä soveltaa sitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Poluttamo-hankkeessa pohditaan erilaisia keinoja, joilla käytännön digitaidot ja tiedonhankinnan kognitiivinen ulottuvuus saadaan kohtaamaan. Pelillisyys on noussut vahvaksi vaihtoehdoksi. Esimerkiksi Educational Escape Room -menetelmä on yksi tapa, joka voi tuoda lisää tehoa ja iloa tiedonhankintataitojen kehittämiseen. Pelatessaan nuori voi hyödyntää omia vahvuuksiaan (digitaidot) uusien taitojen kehittämisessä (tiedonhankinta) ja olla aktiivinen toimija omassa oppimisessaan.

Tietosuojavaatimukset ulottuvat myös oppimisanalytiikkaan

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2017 -lehdessä

Teksti ja kuva: Henriikka Hannula

Muistilista oppimisanalytiikan käyttämiseksi oppilaitoksissaTietosuoja on osa yksityisyyden suojaa, ja jokaisen – myös opiskelijan – perusoikeus. Kaikki tiedot, jotka voidaan suoraan tai välillisesti yhdistää opiskelijaan, ovat henkilötietoja, joiden käsittelyssä noudatetaan henkilötietolakia. Yhteystiedot ovat kiistatta henkilötietoja, mutta niin ovat myös tiedot, joita kerätään opiskelijan käyttäytymisestä niin luokkahuoneessa kuin sähköisessä oppimisympäristössäkin. Oppimisanalytiikka kehittyy alana kovaa vauhtia, mutta vaikeaselkoinen tietosuoja jää helposti nopean kehityksen jalkoihin.

Jos oppimisanalytiikan käytön kohteena on yksittäinen opiskelija, tullaan väistämättä käsitelleeksi henkilötietoja. Henkilötietolaki asettaa tällöin seuraavat vaatimukset:

  • käsittelylle on määriteltävä oppilaitoksen lakisääteisten tehtävien – eli toisin sanoen opetuksen järjestämisen – mukainen tarkoitus,
  • tietojen on oltava virheettömiä ja käyttötarkoitukseensa tarpeellisia,
  • opiskelijalle on kerrottava tietojen käytöstä ja sen tarkoituksesta ennen käsittelyn aloittamista,
  • opiskelijalle on annettava mahdollisuus kieltää käsittely, ja
  • hänelle tulee kertoa henkilötietolain mukaisista oikeuksista, kuten oikeudesta nähdä hänestä kerätyt tiedot sekä mahdollisuudesta saada tiedot oikaistuiksi.

Näiden ehtojen täyttyminen ei yksin riitä, sillä käsittelylle on vielä oltava henkilötietolain mukainen peruste. Oppilaitosten kohdalla mahdollisia perusteita on oikeastaan vain kaksi: asiayhteys opiskelijan ja oppilaitoksen välillä tai opiskelijan antama suostumus. Suostumuksen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun tietoja luovutetaan kolmannen tahon käsiteltäväksi tai kun käsittely saattaa johtaa opiskelijahuollon tukitoimiin.

Oppimisanalytiikan käyttöön liittyy kuitenkin ongelma: oppilaitokset saavat kerätä vain sellaisia opiskelijaa koskevia tietoja, joiden tarpeellisuus opetuksen järjestämisen kannalta pystytään perustelemaan. Oppimisanalytiikka on niin uusi konsepti, että sen käsitteellinen sovittaminen välttämättömäksi osaksi opetuksen järjestämistä voi olla haasteellista. Tämä taas tarkoittaa sitä, että oppimisanalytiikan käyttöön kannattaa varmuuden vuoksi hankkia suostumus opiskelijoilta tai heidän huoltajiltaan. Jotta suostumus olisi pätevä, tulee oppilaitoksen pystyä selittämään tarkalleen, mitä tiedoilla aiotaan tehdä ja miksi.

Entistä mutkikkaammaksi asian tekee se, että toukokuussa 2018 aletaan soveltaa EU:n tietosuoja-asetusta, joka tuo mukanaan sekä tiukempia edellytyksiä tietojen käsittelylle että laiminlyöntejä koskevan ankaran seuraamusmaksujärjestelmän. Suostumuksen tulee asetuksen aikakaudella olla todistettavasti annettu, vapaaehtoinen, tietoinen, yksilöity ja yksiselitteinen tahdonilmaisu, jonka antaja on tietoinen tietojen kaikista sen kattamista käyttötarkoituksista sekä niitä varten toteutettavista toimenpiteistä. Se voidaan myös perua milloin tahansa. Oppimisanalytiikan kontekstissa muutokset ovat kiperiä, ja ne voivat pahimmassa tapauksessa estää sekä oppilaitoksia että opiskelijoita hyötymästä oppimisanalytiikasta täysmääräisesti.

Oppilaitosten ja oppimisanalytiikan kehittäjien kannattaa varmistaa käytäntöjensä lainmukaisuus niin nykyisen lainsäädännön kuin tulevan asetuksenkin näkökulmasta. Tietosuoja-asioissa kannattaa mieluummin pelata varman päälle kuin ottaa turhia riskejä: onhan hyvin hoidettu tietosuoja samalla luottamusta nostattava tekijä.

Muistilista oppimisanalytiikan käyttämiseksi oppilaitoksissa

  1. Varmista, että kaikessa oppimisanalytiikan käytössä noudatetaan henkilötietolainsäädäntöä: laiminlyönnit voivat johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
  2. Älä koskaan käytä oppimisanalytiikkaa ilman, että opiskelijat tietävät sen käytöstä ja tarkoituksista.
  3. Muista, että oppimisanalytiikan perusteella ei esimerkiksi saa ryhtyä opiskelijahuollon toimenpiteisiin ilman opiskelijan erillistä suostumusta oppimisanalytiikan käytöstä tähän tarkoitukseen.
  4. Älä ota riskejä: selvitä toiminnan lainmukaisuus aina etukäteen.

Pintakillan yksilölliset polut

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2017 -lehdessä

Teksti: Anu Konkarikoski, Riikka Riihimäki, Jari Välkkynen

SeOppi 1/2017 - sivu 20Ammatillisen koulutuksen reformi siirtää koulutuksen painopistettä entistä enemmän työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Toki oppilaitosten seinien sisällä saa työvaltaisissa oppimisympäristöissä omien ominaisuuksiensa ja henkilökohtaisen opiskelusuunnitelmansa mukaisesti kasvattaa osaamistaan ennen kuin siivet kantavat työelämän pyörteissä.

Yksilöllisten polkujen vuoksi etenemistahti ja oppimisen paikat ovat moninaiset. Yhä yleistyvissä opiskelijaprojekteissa kertyy monenlaista oppimista opiskelijan roolista riippuen. Joka tapauksessa opettajan määräämän samaan tahtiin naulaamisen aika on auttamatta ohi. Opettajan ja opiskelijankin kannalta tämä näyttäytyy oppimisen seurannan haasteena. Jos joku vielä hoitaa seurantaa opettajan päiväkirjan takalehtien taulukoilla, on aika siirtyä digiin. Toiveena on viimein päästä aikaan, jolloin digitaalisuus toimii työn helpottajana. Tässä tarvitaan vanhojen huonojen digikokemusten luomien uskomusten purkamista sekä vahvaa palvelumuotoilun näkökulmaa ohjelmistojen ja älylaitesovellusten suunnitteluun. Markkinoilla on monia pieniä sovelluksia asian hallintaan, mutta kustannustehokkainta ja turvallisinta on hoitaa asia osana oppimisympäristöä ja opiskelijahallintojärjestelmää.

Ammattiopisto Tavastian teollisen pintakäsittelyn alalla aikuisten ja nuorten opinnot sekä kaikki eri koulutuksen rahoitusmuodot on viety samaan työvaltaiseen oppimisympäristöön, jossa opettajatiimit opettavat ja ohjaavat opiskelijoita tukenaan ammatilliset ohjaajat. Vuosi on jaettu teeman ja aiheen mukaisiin päiviin, joihin kutsutaan kaikki aiheeseen liittyvien ammattitaitovaatimusten mukaista lisäoppia tarvitsevat opiskelijat. Aiheen tarkastelukulma ja syvyys määräytyvät suoritteilla olevan tutkinnon mukaan.

ESR-rahoitteisessa Poluttamo-hankkeessa on valittu pilottiympäristöksemme Turun yliopiston ViLLE-oppimisjärjestelmä. Sen etuja ovat maksuttomuus, monipuolisuus niin oppimisanalytiikassa kuin automaattisesti arvoitujen tehtävien suhteen sekä mahdollisuus käyttää järjestelmää yli organisaatiorajojen. Lisäksi ViLLE:ssä on monipuolisia sisältöjä jo valmiina: Jos toisen opettajan tekemä tehtävätyyppi ei suoraan sovellu omaan käyttöön, pieni muokkaus voi riittää.

Pintakillassa ollaan rakentamassa ViLLEä tueksi autenttiseen oppimiseen. Ammattitaitovaatimuksittain on tehty osin automaattisesti tarkastettavia tehtäviä, osin opettajan arvioimia tehtäviä. Oppimisympäristön avoimuudesta ei ole tarvinnut luopua: automaattisesti tarkistuvat tehtävät ovat tukimateriaalia ammattisanastoon ja työn perustana olevan tiedon oppimiseen. Itse työprosessien vaiheet ja teoriatiedon soveltamisen käytännön työssä opiskelija raportoi edelleen omaan sähköiseen portfolioonsa, joka syksyllä 2016 aloittaneilla opiskelijoilla on Instagramissa. Opetustiimi seuraa työtaitojen harjaantumista ja ammattisanaston täsmentyvää käyttöä ja kuittaa tykkäystoiminnolla tehtävät tehdyksi. Korjaavaa palautetta pyritään antamaan vain kasvotusten, mutta pitkän työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana käytetään myös ViLLEn henkilökohtaista palautekanavaa ja videopuheluita.

Jotta oman oppimisen eteneminen olisi helppoa ja mielekästä, tekeillä on osaamismerkkejä ja käytössä ViLLEn harjaantumismittari. Tutkinnon perusteiden mukaisista osaamismerkeistä olisi hyvä olla valtakunnallisia toteutuksia, mutta Poluttamo-hankkeessa teemme kokeiluita asian suhteen. Opintojen suunnitelmalliseen pelillistämiseen edetään, kun ViLLE-pilotin kokemuksia saadaan tämän vuoden aikana koostettua.