Tarjaleena Tuukkanen esittelee videolla Microsoftin syventävää lukuohjelmaa, joka mahdollistaa tekstitiedostojen kuuntelemisen ja sisältää myös lukuisia tekstin luettavuutta lisääviä toimintoja.
Microsoftin syventävä lukuohjelma – Tarjaleena Tuukkanen – Poluttamo-hanke & Digicampus-hanke, 2018, CC BY-SA
Poluttamon ahkerat hanketyöläiset alkavat hiljalleen olla siirtymässä lomille. Kevättä taaksepäin katsoessa täytyy sanoa, että joka puolella on tehty valtavasti hommia. Hanke alkaa väkisinkin olla loppusuoralla ja on aika sitoa langanpäitä yhteen.
Hanketta suunniteltaessa lähdettiin opiskelijan opintopolkua katsomaan neljän vaiheen kautta; Osaamisen tunnistaminen, osaamisen näkyväksi tekeminen (visuaaliset hopsit ja oppimisanalytiikka), oma opintopolku ja sujuvat siirtymät.
Hankkeessa haluttiin pureutua ongelmien juurisyihin – löytää ongelmapaikat hyvissä ajoin ennen kivikkoon ajoa. Päästä tilanteeseen, jossa kriisi ei ole vielä päällä eikä stressikäyrä korkealla ja pyrkiä ratkomaan asioita opiskelijan parhaaksi yhdessä opiskelijan kanssa.
Moni asia on muuttunutkin hankesuunnitelman tekemisen jälkeen. Ammatillisen koulutuksen reformi viedään nyt läpi, eHOKS tehdään opiskelijoiden kanssa, oppimisanalytiikka on saavuttanut tunnettuvuuspisteen (ei enää vain foliohattujen hommia), visuaalisuutta toteutetaan enemmän ja enemmän. Universal Design for Learning on rantautunut myös Suomeen ja saavutettavuusdirektiivi on voimassa.
Tarjolla on myös uudenlaisia sovelluksia oman polun tueksi. Esimerkiksi Noodi, HeadAI:n Microcompetences ja Työmarkkinatori tuovat kukin omalla tavallaan osaamista, työelämää sekä koulutusta yhteen. Käytettävyys ei vielä ole ihan huipussaan, mutta ratkaisuja selkeästi on tulossa. Myös Opintopolku.fi kehittyy osana osaamisen osoittamista – opintosuoritukset löytyvät nyt kootusti yhdestä paikasta osana Oma Opintopolku -palvelua.
Digitaalisten palveluiden toisiinsa linkittäminen etenee myös hankkeiden voimin. Esimerkiksi Compleap-hankkeessa tavoitteena on valtion tarjoamien palveluiden yhteennivominen uusiksi, EU:n laajuisiksi digipalveluiksi. Vielä kun yksityisten toimijoiden kehittämät palvelut saataisiin kytkettyä valtiollisiin ja tieto oikeasti liikkumaan käyttäjän haluamalla tavalla, olisimme vihdoin lähellä sovellusta, joka toisi esiin oman potentiaalin uusillakin työmarkkinoilla.
Poluttamon keväästä nostoina voidaan ottaa esiin pelillistämiseen liittyneet kehitystyöt. Lapin AMKn kirjastoväen kehittämä Kylmä keikka – tiedä tai tuhoudu – tuo opiskelijoille uuden tavan opiskella tiedonhankintaa ja -hallintaa. Tiedonhankintataitojen lisäksi pelissä harjoitellaan ryhmässä toimimisen taitoja sekä omaa toimintaa erilaisissa rooleissa. Peli on suunnattu toiselle asteelle, mutta haastetta löytyy kyllä myös korkea-asteen opiskelijoille.
Toinen nosto on Hämeenlinnan Lyseon lukion yrittäjyyden osaamismerkkityö. Työssä on mukana muun muassa TAT, HAMK, paikallisia yrittäjiä sekä YES-keskus. Tavoitteena on luoda polku, jossa yrittäjyysvalmiuksia tuetaan asteittain oppijan kehitysvaiheet ja opetussuunnitelmat huomioon ottaen. OPSien lisäksi sisällöt tulevat tukemaan EU:n 2016 julkaisemaa EntreCompia. Kokonaisuuden suorittamisesta muodostuu Yrittäjyys-sertifikaatti. Parhaillaan mallinnetaan opintojen taitolistausta eri kouluasteille peruskoulusta korkeakouluun. Merkkiä päästään pilotoimaan syksyllä.
Kolmantena nostona mielenkiintoinen pilottikokonaisuus oli Otavan Opiston opojen vetämä Polku tulevaisuuteen -ryhmä. Oman polun löytäminen ja unelmien tavoitteellistaminen ei ole helppo rasti. Turun yliopiston eri hankkeissa tuottama tulevaisuusohjauksen työkalupakki tarjoaa hyviä välineitä myös nettilukion tarpeisiin. Tilanne, jossa opiskelijat ovat fyysisesti kaukana toisistaan, eivätkä ole koskaan tavanneet, vaatii ohjaajilta erityistä herkkyyttä ja taitoa luoda luotttamuksen ilmapiiri. Ryhmän toiminnasta on kerrottu tarkemmin aikaisemmassa bloggauksessa.
Syksyllä tiivistämme hankkeen opit ja ajatukset, jotta niistä olisi iloa ja apua myös muille. Pyrimme löytämään vielä keinoja, joilla hankemaailman tuotokset olisivat itsekin multimodaalisia ja saavutettavia.
Nyt on Poluttamonkin osalta kesäisen hengähdystauon paikka. Tavataan jälleen syksyllä – luvassa mm. monimediallisia julkaisuja sekä webinaareja ja tapahtumia. Aurinkoa kesäpoluille!
Teksti: Kaisa Honkonen, Niina Kesämaa
Kuva: Pixabay
Webinaaritallenne 8.5.2018
Miten erilaista oppimista ja osaamisen osoittamista voidaan tukea multimodaalisten ominaisuuksien avulla? Kuinka multimodaalisuutta voidaan hyödyntää aineiston saavutettavuuden parantamisessa ja esittämisen rikastamisessa? Mitä apua teknologia tuo osaamisen dokumentointiin ja näyttämiseen?
Asiantuntijoina Merja Saarela ja Tarjaleena Tuukkanen Hämeen ammattikorkeakoulusta.
Tarjaleena Tuukkasen osio multimodaalisista työkaluista ja ePortfolioista alkaa kohdassa 8:39. Webinaarin alussa teknisten ongelmien vuoksi katkennut Merja Saarelan osuus jatkuu kohdassa 35:25.
Multimodaalisuus ja oppiminen, Merja Saarela
Tutustuthan myös muihin Poluttamo-webinaareihin.
Teksti: Saara Kotkaranta, Riikka Turpeinen ja Sari Jaaranen
Kuvat: Aki Luostarinen
Lauantaina 7.4. kokoonnuimme Otavan Opiston juhlasaliin oppimaan yksilöllistä ohjausta ja pedagogiikkaa. Tällä kertaa koulutuspäivän järjesti Poluttamo-hanke.
Koulutuspäivän avasi Merja Saarela HAMK:sta aiheenaan multimodaalisuus ja universal design for learning (UDL). Hän kertoi meille, kuinka voimme erilaisin menetelmin ja välinein auttaa opiskelijoita motivoitumaan paremmin ja opiskelemaan tasavertaisemmin sekä toisaalta tuomaan omaa osaamistaan esiin paremmin. Merja toi vahvasti esiin sen, että ei ole olemassa keskiverto-oppijaa, vaan on olemassa monenlaisia oppijoita, joilla on erilaisia vahvuuksia tai toisaalta erilaisia oppimisen rajoitteita. Näin ollen oppimateriaalikin pitäisi tarjota erilaisissa muodoissa. Ensi syksynä tähän yhdenvertaiseen materiaalien saavutettavuuteen meitä julkisia tahoja velvoittaa saavutettavuuslakikin.
Miksi kannattaa käyttää multimodaalisia tehtävänantoja? Merja Saarela esittelee aihetta osallistujille.
Pääsimme kokeilemaan ihan käytännössä kuinka esimerkiksi puhelin kääntää puhetta saman tien kirjoitetuksi tekstiksi, tai kuinka kirjoitettua tekstiä voi kuunnella sopivalla sovelluksella. Tai kuinka voimme tehdä tekstitettyjä videoita. Mietimme myös kuinka voimme omassa työssämme tehdä multimodaalisia tehtävänantoja tai tarjota monipuolisia oppimateriaaleja.
Linkki Merjan esitysmateriaaliin
Iltapäivällä järjestettiin kaksi työpajakierrosta. Työpajojen aiheina olivat oppimisanalytiikka, sähköinen arviointi, hyvinvointisovellukset, visuaalinen HOPS eli VOPS sekä Muikku-oppimisympäristö.
Oppimisanalytiikkaa esittelivät Markus Kitola Turun yliopiston ViLLE-tiimistä sekä Anu Konkarikoski koulutuskuntayhtymä Tavastialta. Kitola kertoi ViLLE-analytiikkatyökalun pilottikokemuksista lukio-opinnoissa: ViLLEä on tähän mennessä testattu mm. matematiikan ja äidinkielen kursseilla, jolloin osa oppitunneista on muutettu sähköiseksi ViLLE-tunneiksi. Näillä tunneilla harjoitellaan opiskeltavia asioita erilaisten automaattisesti arvioitavien tehtävien ja pelien avulla. Tavoitteena on ollut parantaa opiskelijoiden oppimistuloksia ja motivaatiota ja luoda opiskelijalle oma henkilökohtainen opintopolku, jossa järjestelmä poimisi kullekin opiskelijalle soveltuvia tehtäviä.Tavastialla ViLLE-työkalu on ollut käytössä Pintakillan opinnoissa. ViLLEn pelillisyydellä ja visuaalisuudella on saatu edistettyä opintoja ja parannettua yhteistyötä koulun ja työssäoppimispaikkojen välillä.
Anne Rongas esitteli Pulssi-hankkeen kyselytuloksia.
Anne Rongas kertoi meneillään olevan Pulssi-hankkeen aikana tehdyn kyselyn tuloksista omassa työpajassaan. Hyvinvointisovellus-työpajassa kokeiltiin Suomen
Mielenterveysseuran kehittämää Mun mieli -sovellusta Kari A. Hintikan johdolla. Muikku- ja VOPS-pajoissa tutustuttiin Otavan Opiston omaan oppimisympäristöön Muikkuun ja sen yhteyteen laadittuun opintojen visualisointityökaluun. Esittelijöinä olivat Miia Siven, Sari Jaaranen, Riikka Turpeinen ja Saara Kotkaranta.
Päivän lopuksi Leena Ståhlberg Suunta-palveluista herätteli ajatuksia siitä, kuinka lukio voisi tukea nuorta omannäköisen elämän rakentamisessa. Tästä puheenvuorosta päällimmäisenä jäi mieleen se, kuinka suuri merkitys opiskelijan kohtaamisella on. Yksittäiset kohtaamiset eivät ole koskaan yhdentekeviä ja siksikin – myös kiireen keskellä – tulisi keskittyä opiskelijaan ja muistuttaa itseään siitä, että minä olen tätä ihmistä varten juuri nyt.
Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2018 -lehdessä.
Teksti: Raisa Laukkanen, Kansalaisfoorumi
Kuva: Raisa Laukkanen
Olen taidekasvattajana oppinut yhdistämään eri ilmaisukanavien samanaikaisen hyödyntämisen eli multimodaalisuuden ensisijaisesti taidekokemuksiin. Taiteen yhteydessä puhutaan myös moniaistisuudesta. Poluttamo-hankkeessa sain asiaan uuden ulottuvuuden, kun tutustuin multimodaalisuuteen verkkosivujen saavutettavuuden näkökulmasta. Multimodaalisuus on Poluttamo-hankkeen läpileikkaava teema, ja se on yhteisöllisen taidekasvatuksen kautta mukana myös Kansalaisfoorumin hankkeessa soveltaman vertaisvalmennuksen menetelmissä. Taidekasvatuksesta voi ammentaa syvyyttä multimodaalisuuteen, esimerkiksi hyödyntämällä kehollisuutta ja taiteen tietoa.
Taiteessa multimodaalinen ja kehollinen lähestymistapa on aina ollut luonteva, ja nykytaiteen teoksissa yhdistyvät usein ääni, kuva ja fyysiset aistimukset. Lisäksi taidekasvatuksessa puhutaan taiteen tiedosta, joka on luonteeltaan hyvin erilaista kuin tieteellinen tieto. Taiteen tieto ei tarkoita taidehistorian tuntemusta tai taiteen tekniikoiden hallintaa, vaan se liittyy ihmisen kokemuksellisuuteen, toisten kohtaamiseen, maailman näkemiseen eri tavoin, ja auttaa turvallisesti ymmärtämään, ettei lopullista totuutta ole.
Kehollisuutta ja taiteen tietoa hyödynnetään jo terapeuttisina menetelminä, mutta keholliselle ja taiteelliseen toimintaan keskittyvälle vertaisvalmennuksellekin on paikkansa. Poluttamo-hankkeessa vertaisvalmennusta on käytetty toisen asteen opiskelijoiden opiskelun tukemiseen dialogisia, draamallisia ja erilaisia kuvallisia menetelmiä soveltaen. Elämän suunnan valinta ei nimittäin tapahdu vain älyllisellä ja tiedostetulla tasolla, vaan se on moniulotteisen identiteettityön tulosta. Ammatinvalinta on tunteisiin perustuva päätös, jossa esteettisellä ulottuvuudella on osansa. Sitä puolta vain harvoin sanallistetaan, ja perusteluissa viitataan käytännöllisiin tai järkisyihin. Yhteisessä taiteellisessa toiminnassa tuotettu kokemus voi joskus tarjota merkittävämpää vertaistukea kuin sanallisesti ilmaistu.
Myös verkkopalveluiden multimodaalisuus tarkoittaa käytännössä erilaisin kehollisin tavoin sisällön lähestymistä. Koska taiteessa olennaista on mahdollisten maailmojen testaaminen, voisivat taiteelliset menetelmät ja ajatus taiteen tiedosta tarjota myös saavutettavuuteen kiinnostavia mahdollisuuksia. Jos suurin osa digitaalisista palveluista on rakennettu näköaistin varaan, muuttuuko tiedon ja kokemuksen luonne olennaisesti ilman näköaistia? Mitä on digitaalisten palveluiden estetiikka ilman näköaistia?
Saavutettavuus on kuitenkin se kohta, jossa taiteen multimodaalisuus eroaa verkkopalveluiden multimodaalisuudesta. Varsinkin materiaaliin sitoutumattomien nykytaiteen teosten ymmärtäminen ja tulkinta vaativat niiden multimodaalisen ja ilmiölähtöisen luonteen ymmärtämistä, mikä tekee nykytaiteesta joskus hankalasti lähestyttävää. Nykytaiteen museossa hämmentävää teosta tutkaillessaan voikin tuntea itsensä havaintokyvyiltään hyvinkin rajoittuneeksi, vaikka teos kosiskelisi kaikkia aisteja.
Poluttamo 