Apua sieppareille ruispellossa − oppimisanalytiikka opintojen ja opetuksen tukena

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2017 -lehdessä

Teksti: Rolf Lindén & Mikko-Jussi Laakso, Turun yliopisto
Kuvat: ViLLE-team

SeOppi 1-2017 sivu 8J. D. Salingerin vuoden 1951 klassikko Sieppari ruispellossa kuvailee 16-vuotiaan Holden Caulfieldin elämää ja ajatusten kulkua, kun hänet erotetaan huonojen arvosanojensa takia viidennen kerran koulusta. Elämää sävyttävät aiemmat tragediat, vaikea suhde vanhempiin ja eteerinen haaveilu merkityksellisyydestä, jota kuvastaa hyvin kirjan nimeksikin valikoitunut haaveammatti siepparista, joka estää leikkiviä lapsia näkymättömiltä vaaroilta.

Vaikka ajatus viidesti koulusta erotetusta pojasta tuntuu nyky-Suomessa kärjistetyltä, kirja kuvailee hyvin hapuilevaa nuorta, joka ei saa tarvitsemaansa tukea eikä löydä etsimäänsä suuntaa elämälleen. Holden tekee saman valinnan monen nykyaikaisen vertaisensa kanssa eikä hae tarvitsemaansa tukea heiltä, jotka voivat häntä auttaa.

Nykynuorten etuna Salingerin aikakauden nuoriin on, että apua on mahdollista saada jo ennen kuin sitä pyytää, ja huonosti menestyviä pyritään erottamisten sijaan auttamaan. Sähköiset oppimisjärjestelmät keräävät systemaattisesti tietoa opiskelijan toiminnasta järjestelmässä, ja sisään- ja uloskirjautumisten ja tehtäväpalautusten ohella tietoa kertyy muun muassa vastausten oikeellisuudesta, tehtävien avaamisista ja sulkemisista sekä eri toimenpiteisiin käytetystä ajasta. Kun tietoa kerätään samanaikaisesti riittävän suurelta määrältä opiskelijoita, kerätystä datasta voidaan tiedonlouhinnan ja tilastollisten menetelmien avulla havaita toimintaa kuvaavia säännön alaisuuksia. Eräs esimerkki tällaisten säännön alaisuuksien tunnistamisesta on Lasse Seppäsen SeOppi-lehden numerossa 02/2016 kuvailema keskeyttämisriskin alaisten opiskelijoiden tunnistaminen opiskelijoiden kirjautumiskäyttäytymisen avulla. Taustalla vaikuttava ajatus on selvä – motivoituneet opiskelijat tekevät tehtäviä ja hyödyntävät tarjottua kurssimateriaalia, ja samalla kirjautuvat säännöllisesti kurssijärjestelmään.

Opettaja näkee luokkansa tuen tarpeen aihealueittain yhdellä silmäyksellä ja voi kohdentaa aikansa eniten apua tarvitseviin oppilaisiin.

Opettaja näkee luokkansa tuen tarpeen aihealueittain yhdellä silmäyksellä ja voi kohdentaa aikansa eniten apua tarvitseviin oppilaisiin.

Silloin, kun oppimisjärjestelmää käytetään tehtäväpalautusten ohella myös itse tehtävien tekoon, kertyvästä datasta paljastuu tietoa myös opiskelijoiden opiskelutottumuksista ja ajanhallinnasta. Osalla opiskelijoista on taipumuksia tehdä saamiaan tehtäviä öisin, jolloin säännöllinen unirytmi kärsii ja opiskelija menestyy opinnoissaan huonommin. Kun tehtävät tehdään suoraan oppimisjärjestelmään, huono toimintamalli voidaan tunnistaa ja siihen vaikuttavat ylläpitävät tekijät voidaan selvittää yhdessä opiskelijan kanssa. Ajatus on siis sama kuin Seppäsen esimerkissä, mutta erityyppinen data tarjoaa vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.

Esimerkki eräältä Turun yliopiston kurssilta, kun kurssin alkamisesta on kulunut pari viikkoa. Kurssilta myöhemmin putoavat opiskelijat (0) alkavat erottua muista opiskelijoista.

Esimerkki eräältä Turun yliopiston kurssilta, kun kurssin alkamisesta on kulunut pari viikkoa. Kurssilta myöhemmin putoavat opiskelijat (0) alkavat erottua muista opiskelijoista.

Huonot opiskelutottumukset ja heikentynyt motivaatio heijastuvat useille kursseille samanaikaisesti, mutta opiskelijalla voi vastaavasti olla ongelmia myös yksittäisten kurssien kanssa. Tarkasteltava ajanjakso on tällöin paljon lyhyempi — olennaista tietoa opiskelijan opintomenestyksestä on yleensä tarjolla vain muutamalta viikolta kurssin alusta. Erityisesti suurilla kursseilla opettaja ei ehdi saada riittävän tarkkaa kuvaa yksittäisten opiskelijoiden taidoista, eikä opiskelija aina osaa Holdenin tavoin itse arvioida oman osaamisensa riittävyyttä. Toistuvasti luennoitavilla suurilla kursseilla voidaan kuitenkin hyödyntää aiemmilta vuosikursseilta kertynyttä dataa, jonka avulla voidaan ennustaa opiskelijan opintomenestystä meneillään olevalla kurssilla. Keskeisenä ajatuksena on, että vaikka yksittäiset opiskelijat vaihtuvatkin vuosittain, eri vuosikurssit ovat silti keskenään melko samanlaisia. Kun opiskelija lähtee kulkemaan kurssilla polkua, jollainen on jo usein aiemmin johtanut huonoon lopputulokseen, hänelle voidaan tarjota apua kurssin suorittamisessa. Tämänhetkisten tutkimustulosten perusteella kolme neljäsosaa seitsemänviikkoisen korkeakoulukurssin pudokkaista voidaan tunnistaa pelkästään tehtäväpalautusten ja saavutettujen pistemäärien perusteella luotettavasti jo muutaman viikon jälkeen, vaikka iso osa kurssin sisällöstä on edelleen opettamatta. Ennakoivia tekijöitä täydentämällä tunnistus voidaan tehdä vielä tätäkin aikaisemmin.

Yhdistämällä erilaisia analytiikalla avustettuja tukitoimia arvioimme saavuttavamme keskimääräiselle opiskelijalle noin kymmenen opintopisteen parannuksen vuositasolla. Holdenin kaltaisille nuorille on siis mahdollista saada apua ajoissa, mutta miten pidetään huolta siitä, että kiireellisesti apua tarvitsevia nuoria on alun alkujaankin mahdollisimman vähän?

Oppimisjärjestelmän päätehtävä on helpottaa opettajan arkea ja vapauttaa hänet rutiininomaisista tehtävistä oppilaiden tueksi. Turun yliopistossa kehittämämme ViLLE-oppimisjärjestelmä on rakennettu tämän ajatuksen pohjalta. Valtaosa sen tehtävistä on satunnaisesti generoituja ja automaattisesti arvioituja eli oppilas voi harjoitella opeteltavaa asiaa saman tehtävän avulla useita kertoja ilman, että tehtävä toistaa itseään. Satunnaisuus ja automaattinen arviointi mahdollistavat myös välittömän palautteen, jolloin oppilas näkee tehtävän malliratkaisun sekä tehdyn ratkaisun kannalta hyödyllistä tietoa.

Onnistumisen kokemuksia ViLLE:n opintopolun parissa alakoulussa.

Onnistumisen kokemuksia ViLLE:n opintopolun parissa alakoulussa.

Alakoulussa sähköisiä tehtäviä voidaan hyödyntää monipuolistamaan opetusta ja opettamaan lapsille huomaamattomasti laitteiden käyttöä. Parhaimmillaan sähköiset tehtävät helpottavat eriyttämistä ja tarjoavat monipuolista tietoa oppilaiden osaamisesta. ViLLE:n matematiikan ja ohjelmoinnin sähköisen opintopolun avulla opettajalla on monta tapaa eriyttää oppilaitaan. Oppilaalle asetettua vaatimustasoa voidaan eriyttää ylöspäin, tarjota alaspäin mukautettuja perustehtäviä, tai luoda oppilaalle kokonaan yksilöllistetty matematiikan oppimateriaali, joka tukee hänen erityistarpeitaan. Toisto ja järjestelmän tarjoama palautesykli vahvistavat oppilaan osaamista ja tarjoavat mahdollisuuden kerrata yhdessä opittua sisältöä.

Oppimisjärjestelmän tarjoaman automaattisen palautesyklin ohella on tärkeää, että tieto oppilaan osaamisesta kulkee myös opettajan kautta. Analytiikan ansiosta opettajalle jää tarkka tieto oikeista ja vääristä vastauksista ja jopa tieto kotitehtäviin käytetystä ajasta. Oppilaiden laskemista matematiikan tehtävistä analysoidaan ViLLE:ssä tyypillisimmät solmukohdat, eli haastavimmat aihealueet matematiikan oppimisessa. Oppilaiden laskiessa tehtäviä opettaja näkee, ketkä oppilaista tarvitsevat lisää tukea, ja millä osa-alueilla tuen tarpeet ilmenevät. Näin oppimisanalytiikkaa voidaan hyödyntää kohdentamaan opettajan niukkoja resursseja paremmin sinne, missä niistä on eniten
apua. Automaattisesti arvioidut ja välitöntä palautetta antavat tehtävät auttavat vapauttamaan opettajan resursseja myös muilla tavoilla, sillä iso osa oppilaista pystyy etenemään välittömän palautteen avulla itsenäisesti, jolloin tarve opettajan antamalle avulle pienenee. Opettaja pystyy tällöin keskittymään sellaisten oppilaiden auttamiseen, jotka eivät selviä tehtävistä itsenäisesti.

Oppimisanalytiikka ja oppimisjärjestelmät tarjoavat yhdessä opettajalle työkalut pudokkaiden tunnistamiseen ja oppimisvaikeuksien synnyn ennaltaehkäisyyn, ja omalta osaltaan auttavat ennaltaehkäisemään Holdenin kaltaisten tapausten syntyä nykyisessä koulutusjärjestelmässä. On vaikeaa kuvitella tulevaisuutta, jossa nykyinen koulutusjärjestelmämme olisi kehittynyt yhtä paljon nykyisestä, kuin nykyjärjestelmämme on kehittynyt Salingerin aikaisesta verrokistaan ilman oppimisanalytiikan ja oppimisjärjestelmien tarjoamaa yhteistä ja johdonmukaista tukea.

Turun yliopisto on pioneeri oppimisanalytiikan ja sähköisen arvioinnin tutkimuksen saralla ja yliopistoon perustettiin syksyllä 2016 Oppimisanalytiikan keskus. Keskuksen tavoitteena on luoda tutkimuspohjainen ja oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opetuksen kehittämisen malli taaperosta tohtoriin. Tätä varten keskus on mukana luomassa oppimisanalytiikan verkostoa, johon tarvitaan mukaan kaikki opetuskentän toimijat. Tämä verkosto kokoontuu seuraavan kerran ITK-päivillä huhtikuussa 2017 – Tervetuloa mukaan!

Ideoita ohjausryhmätyöhön ja hanketulosten juurruttamiseen

Tiistaina 27.9. suuntasimme Titin, Merjan ja Tavastian porukoiden kanssa Helsinkiin Paasitorniin Zoomin järjestämään työpajaan. Aamupäivän alustusten jälkeen pääsimme itse työhön eli pohtimaan sellaisia haasteita, jotka mielestämme tarvitsevat laajempaa pohdintaa ja ratkaisua. Tiimitöiden alustuksen veti Palmulta Iikka Lovio.

Iikka haastoi meitä miettimään, missä tunnistetun haasteen todelliset ongelmat ovat. Esimerkkinä hän kertoi tarinan, jossa oppilaitos halusi selvittää onko tilaratkaisuilla vaikutusta esim. keskeytyksiin. Kun asiaa selvitettiin, tilat eivät olleet se oikea ongelma vaan koulutusten kuvaukset oppilaitoksen sivuilla. Hakuvaiheessa kuvauksesta ei ollut käynyt ilmi selkeästi mitä oikeasti koulussa opitaan ja tehdään. Kalliiden tilamuutosten sijaan saatettiin siis keskittyä kirkastamaan nettisivujen koulutusten kuvauksia. Iikan esitysaineisto kokonaisuudessaan verkossa >>>

Tavastian Anun, Riikan ja Jarin kanssa istuimme Minna Taivassalon vetämässä ryhmässä määrittämässä omia hankehaasteitamme. Titin kanssa otimme pohdinnan alle ohjausryhmän ja hanketoimijoiden välisen yhteistyön. Ohjausryhmien jäseninä on usein hankkeen aiheen ammattilaisia. Tutkijoita, pomoja, alan konkareita. Tietämystä valtavat määrät. Hankehakemuksessa ohjausryhmän toiminta on kuvattu aika kapeana ja joskus jopa lähinnä etenemisen seuraajina ja raporttien hyväksyjinä.

Miten me hankkeen koordinaattoreina pystyisimme rakentamaan sellaisen toimintakulttuurin hankkeeseen, että ohjausryhmän asiantuntijuus saadaan todella käyttöön ja molemminpuolinen tietämyksen kasvu valjastettua hankkeen käyttöön?

Meillä Poluttamossa ohjausryhmän puheenjohtajana on Liisa Ilomäki ja Liisa heti ensimmäisessä ohjausryhmässä toi vahvan kannanoton tähän. Ohjausryhmä ei pelkästään lue raportteja, vaan haastaa toimijoita kysymyksin toimintaraporttien pohjalta ja ottaa jokaisen ohjausryhmän kokouksen yhteyteen jonkin teeman aiheeseen liittyen, jota kokouksessa käsitellään.

Tästä vastapallona meidän täytyy tehdä selkeitä linjauksia, kuinka me jalostamme ohjausryhmän ideat ja ajatukset hankkeen toiminnan kehittämiseen.

Minä (Merja) puolestani olin ryhmässä, jossa pohdittiin hanketulosten juurtumista edistäviä tekijöitä. Ryhmää veti OPH:sta Kaisa Harjunpää ja SAKU ry:stä Ville Virtanen, muut ryhmäläiset olivat Jonna Malmivuori Winnovasta (SISU-projekti), Helena Hytönen Kajaanin ammattikorkeakoulusta (NISU-projekti), Johanna Koponen Pieksämäen kaupungilta (Oppipaja, HUOLTAMO-hanke). Meille jaettiin työskentelyn pohjaksi Työterveyslaitoksen aineisto “Hanketulosten juurtumisen arviointitutkimus”, josta tarkastelimme erityisesti sivuja Uusien käytäntöjen juurtumista edistävät tekijät (s.9) ja 8 suositusta oppilaitosten johdolle. Monipolvisissa ja antoisissa keskusteluissa ryhmää puhuttivat erityisesti

  1. millä tavoin varmistetaan johdon seuranta ja tuki koko hankkeen ajan, ja
  2. hankkeesta tiedottaminen ja tulosten jalkauttaminen omassa organisaatiossa.

Se, millä tavoin nämä näkökulmat toteutuvat riippuvat paljolti mm. hankkeiden laajuudesta ja hanketoimijoiden kotiorganisaatioiden koosta. Pienissä hankkeissa ja pienissä organisaatioissa edellisten toteuttaminen ja varmistaminen on helppoa, mutta koon kasvaessa myös haasteet kasvavat. Ryhmä oli yhtä mieltä siitä, että on tärkeää tunnistaa hankkeiden kiinnittyminen organisaatioiden strategisiin kehittämistavoitteisiin. Näiden teemojen osalta jatkamme ryhmän kanssa seuraavassa Sujuvat siirtymät -tapaamisessa 15.11.2016.

Päivän parasta antia olivat tietenkin monen monet kiinnostavat keskustelut jo tutuiksi tulleiden muiden hankkeiden toimijoiden kanssa. Erityisesti mieleeni jäi Kajaanin ammattikorkeakoulun Helena Hytösen kanssa käydyt keskustelut erilaisten opiskelijoiden taitojen ja osaamisten tunnistamisen keinoista. Kiinnostava oli myös yhteisöllisesti rakennettu Keudan uusi strategia, josta näimme oheisen hauskan videon. Hyvää syksyn jatkoa kaikille.

Teksti: Kaisa Honkonen & Merja Saarela