Omille poluille! Yksilöllisen pedagogiikan ja ohjauksen koulutuspäivä

Teksti: Saara Kotkaranta, Riikka Turpeinen ja Sari Jaaranen
Kuvat: Aki Luostarinen

Lauantaina 7.4. kokoonnuimme Otavan Opiston juhlasaliin oppimaan yksilöllistä ohjausta ja pedagogiikkaa. Tällä kertaa koulutuspäivän järjesti Poluttamo-hanke.

Koulutuspäivän avasi Merja Saarela HAMK:sta aiheenaan multimodaalisuus ja universal design for learning (UDL). Hän kertoi meille, kuinka voimme erilaisin menetelmin ja välinein auttaa opiskelijoita motivoitumaan paremmin ja opiskelemaan tasavertaisemmin sekä toisaalta tuomaan omaa osaamistaan esiin paremmin. Merja toi vahvasti esiin sen, että ei ole olemassa keskiverto-oppijaa, vaan on olemassa monenlaisia oppijoita, joilla on erilaisia vahvuuksia tai toisaalta erilaisia oppimisen rajoitteita. Näin ollen oppimateriaalikin pitäisi tarjota erilaisissa muodoissa. Ensi syksynä tähän yhdenvertaiseen materiaalien saavutettavuuteen meitä julkisia tahoja velvoittaa saavutettavuuslakikin.

Merja Saarela esittelee multimodaalisuutta

Miksi kannattaa käyttää multimodaalisia tehtävänantoja? Merja Saarela esittelee aihetta osallistujille.

Pääsimme kokeilemaan ihan käytännössä kuinka esimerkiksi puhelin kääntää puhetta saman tien kirjoitetuksi tekstiksi, tai kuinka kirjoitettua tekstiä voi kuunnella sopivalla sovelluksella. Tai kuinka voimme tehdä tekstitettyjä videoita. Mietimme myös kuinka voimme omassa työssämme tehdä multimodaalisia tehtävänantoja tai tarjota monipuolisia oppimateriaaleja.

Linkki Merjan esitysmateriaaliin

Iltapäivällä järjestettiin kaksi työpajakierrosta. Työpajojen aiheina olivat oppimisanalytiikka, sähköinen arviointi, hyvinvointisovellukset, visuaalinen HOPS eli VOPS sekä Muikku-oppimisympäristö.

Oppimisanalytiikkaa esittelivät Markus Kitola Turun yliopiston ViLLE-tiimistä sekä Anu Konkarikoski koulutuskuntayhtymä Tavastialta. Kitola kertoi ViLLE-analytiikkatyökalun pilottikokemuksista lukio-opinnoissa: ViLLEä on tähän mennessä testattu mm. matematiikan ja äidinkielen kursseilla, jolloin osa oppitunneista on muutettu sähköiseksi ViLLE-tunneiksi. Näillä tunneilla harjoitellaan opiskeltavia asioita erilaisten automaattisesti arvioitavien tehtävien ja pelien avulla. Tavoitteena on ollut parantaa opiskelijoiden oppimistuloksia ja motivaatiota ja luoda opiskelijalle oma henkilökohtainen opintopolku, jossa järjestelmä poimisi kullekin opiskelijalle soveltuvia tehtäviä.Tavastialla ViLLE-työkalu on ollut käytössä Pintakillan opinnoissa. ViLLEn pelillisyydellä ja visuaalisuudella on saatu edistettyä opintoja ja parannettua yhteistyötä koulun ja työssäoppimispaikkojen välillä.

Kuva koulutustilasta, Anne Rongas esiintyy

Anne Rongas esitteli Pulssi-hankkeen kyselytuloksia.

Anne Rongas kertoi meneillään olevan Pulssi-hankkeen aikana tehdyn kyselyn tuloksista omassa työpajassaan. Hyvinvointisovellus-työpajassa kokeiltiin Suomen
Mielenterveysseuran kehittämää Mun mieli -sovellusta Kari A. Hintikan johdolla. Muikku- ja VOPS-pajoissa tutustuttiin Otavan Opiston omaan oppimisympäristöön Muikkuun ja sen yhteyteen laadittuun opintojen visualisointityökaluun. Esittelijöinä olivat Miia Siven, Sari Jaaranen, Riikka Turpeinen ja Saara Kotkaranta.

Päivän lopuksi Leena Ståhlberg Suunta-palveluista herätteli ajatuksia siitä, kuinka lukio voisi tukea nuorta omannäköisen elämän rakentamisessa. Tästä puheenvuorosta päällimmäisenä jäi mieleen se, kuinka suuri merkitys opiskelijan kohtaamisella on. Yksittäiset kohtaamiset eivät ole koskaan yhdentekeviä ja siksikin – myös kiireen keskellä – tulisi keskittyä opiskelijaan ja muistuttaa itseään siitä, että minä olen tätä ihmistä varten juuri nyt.

Mainokset

Vuosi 2017 alkaa olla pulkassa

Vau, mikä hankevuosi! Monet sellaiset asiat, jotka kolme vuotta sitten hankehakemusta kirjoitettaessa olivat vielä unelmia ja haaveita, alkavat hiljalleen muotoutua oikeiksi käytänteiksi.

Oman polun löytyminen, sen kiemuroiden seuraaminen ja uusien alkujen mahdollisuus on tänä päivänä jotain muuta kuin se aikoinaan hankkeen suunnitteluvaiheessa oli. Vuodenvaihteessa voimaan tuleva ammatillisen koulutuksen reformi tarjoaa mahdollisuuden jatkuvalle haulle, osaamisperusteiselle opintojen etenemiselle, henkilökohtaisesta tarpeesta lähtien.

Poluttamo-hankkeella on luotu pohjaa, jolla reformi voidaan myös ihan käytännössä toteuttaa. Visuaaliset HOPSit, oppimisanalytiikka ja näitä hyödyntävä ohjaus, erilaiset mentoroinnin menetelmät ja kaiken sitova sähköinen ePortfolio. Siinä on meidän kokonaishaave “Jepen” tuetulle opiskelumatkalle.

Hanketyössä ei aina kaikki asiat luista, joskus pilotit myöhästyvät, koodi ei valmistu, tai yksinkertaisesti tuntuu, ettei aika riitä siihen kaikkeen mitä pitäisi tehdä. Meillä täällä koordinaatioissa on kuitenkin ollut aina vahva usko, että asiat saadaan ratkaistua. Ja näin on aina onnistuttukin tekemään. Uskomattomat hanketoimijamme ovat keksineet uusia polkuja eteenpäin, joista osa on osoittautunut paremmiksi reiteiksi kuin ne alkuperäiset, joita yhdessä reittikarttaan piirrettiin.

Ilman todellista yhteistyötä ei näitä asioita saataisi vietyä eteenpäin. Oppimisanalytiikkaan on muodostunut osaajaverkosto, joka tutkii, arvioi, selvittää ja jakaa tietämystään kaikkien käyttöön. Erityisesti Turun yliopiston Oppimisanalytiikkakeskuksen ViLLE-tiimille lämpimät kiitokset tästä vuodesta. Olette olleet meille supertärkeitä kumppaneita.

On aika kiittää kaikkia Poluttamon yhteistyötahoja; verkostoja, serkkuhankkeita, Suomen eOppimiskeskuksen jäseniä ja muita kumppaneita. Hyvää joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta 2018.

Teksti: Kaisa Honkonen

Apua sieppareille ruispellossa − oppimisanalytiikka opintojen ja opetuksen tukena

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2017 -lehdessä

Teksti: Rolf Lindén & Mikko-Jussi Laakso, Turun yliopisto
Kuvat: ViLLE-team

SeOppi 1-2017 sivu 8J. D. Salingerin vuoden 1951 klassikko Sieppari ruispellossa kuvailee 16-vuotiaan Holden Caulfieldin elämää ja ajatusten kulkua, kun hänet erotetaan huonojen arvosanojensa takia viidennen kerran koulusta. Elämää sävyttävät aiemmat tragediat, vaikea suhde vanhempiin ja eteerinen haaveilu merkityksellisyydestä, jota kuvastaa hyvin kirjan nimeksikin valikoitunut haaveammatti siepparista, joka estää leikkiviä lapsia näkymättömiltä vaaroilta.

Vaikka ajatus viidesti koulusta erotetusta pojasta tuntuu nyky-Suomessa kärjistetyltä, kirja kuvailee hyvin hapuilevaa nuorta, joka ei saa tarvitsemaansa tukea eikä löydä etsimäänsä suuntaa elämälleen. Holden tekee saman valinnan monen nykyaikaisen vertaisensa kanssa eikä hae tarvitsemaansa tukea heiltä, jotka voivat häntä auttaa.

Nykynuorten etuna Salingerin aikakauden nuoriin on, että apua on mahdollista saada jo ennen kuin sitä pyytää, ja huonosti menestyviä pyritään erottamisten sijaan auttamaan. Sähköiset oppimisjärjestelmät keräävät systemaattisesti tietoa opiskelijan toiminnasta järjestelmässä, ja sisään- ja uloskirjautumisten ja tehtäväpalautusten ohella tietoa kertyy muun muassa vastausten oikeellisuudesta, tehtävien avaamisista ja sulkemisista sekä eri toimenpiteisiin käytetystä ajasta. Kun tietoa kerätään samanaikaisesti riittävän suurelta määrältä opiskelijoita, kerätystä datasta voidaan tiedonlouhinnan ja tilastollisten menetelmien avulla havaita toimintaa kuvaavia säännön alaisuuksia. Eräs esimerkki tällaisten säännön alaisuuksien tunnistamisesta on Lasse Seppäsen SeOppi-lehden numerossa 02/2016 kuvailema keskeyttämisriskin alaisten opiskelijoiden tunnistaminen opiskelijoiden kirjautumiskäyttäytymisen avulla. Taustalla vaikuttava ajatus on selvä – motivoituneet opiskelijat tekevät tehtäviä ja hyödyntävät tarjottua kurssimateriaalia, ja samalla kirjautuvat säännöllisesti kurssijärjestelmään.

Opettaja näkee luokkansa tuen tarpeen aihealueittain yhdellä silmäyksellä ja voi kohdentaa aikansa eniten apua tarvitseviin oppilaisiin.

Opettaja näkee luokkansa tuen tarpeen aihealueittain yhdellä silmäyksellä ja voi kohdentaa aikansa eniten apua tarvitseviin oppilaisiin.

Silloin, kun oppimisjärjestelmää käytetään tehtäväpalautusten ohella myös itse tehtävien tekoon, kertyvästä datasta paljastuu tietoa myös opiskelijoiden opiskelutottumuksista ja ajanhallinnasta. Osalla opiskelijoista on taipumuksia tehdä saamiaan tehtäviä öisin, jolloin säännöllinen unirytmi kärsii ja opiskelija menestyy opinnoissaan huonommin. Kun tehtävät tehdään suoraan oppimisjärjestelmään, huono toimintamalli voidaan tunnistaa ja siihen vaikuttavat ylläpitävät tekijät voidaan selvittää yhdessä opiskelijan kanssa. Ajatus on siis sama kuin Seppäsen esimerkissä, mutta erityyppinen data tarjoaa vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.

Esimerkki eräältä Turun yliopiston kurssilta, kun kurssin alkamisesta on kulunut pari viikkoa. Kurssilta myöhemmin putoavat opiskelijat (0) alkavat erottua muista opiskelijoista.

Esimerkki eräältä Turun yliopiston kurssilta, kun kurssin alkamisesta on kulunut pari viikkoa. Kurssilta myöhemmin putoavat opiskelijat (0) alkavat erottua muista opiskelijoista.

Huonot opiskelutottumukset ja heikentynyt motivaatio heijastuvat useille kursseille samanaikaisesti, mutta opiskelijalla voi vastaavasti olla ongelmia myös yksittäisten kurssien kanssa. Tarkasteltava ajanjakso on tällöin paljon lyhyempi — olennaista tietoa opiskelijan opintomenestyksestä on yleensä tarjolla vain muutamalta viikolta kurssin alusta. Erityisesti suurilla kursseilla opettaja ei ehdi saada riittävän tarkkaa kuvaa yksittäisten opiskelijoiden taidoista, eikä opiskelija aina osaa Holdenin tavoin itse arvioida oman osaamisensa riittävyyttä. Toistuvasti luennoitavilla suurilla kursseilla voidaan kuitenkin hyödyntää aiemmilta vuosikursseilta kertynyttä dataa, jonka avulla voidaan ennustaa opiskelijan opintomenestystä meneillään olevalla kurssilla. Keskeisenä ajatuksena on, että vaikka yksittäiset opiskelijat vaihtuvatkin vuosittain, eri vuosikurssit ovat silti keskenään melko samanlaisia. Kun opiskelija lähtee kulkemaan kurssilla polkua, jollainen on jo usein aiemmin johtanut huonoon lopputulokseen, hänelle voidaan tarjota apua kurssin suorittamisessa. Tämänhetkisten tutkimustulosten perusteella kolme neljäsosaa seitsemänviikkoisen korkeakoulukurssin pudokkaista voidaan tunnistaa pelkästään tehtäväpalautusten ja saavutettujen pistemäärien perusteella luotettavasti jo muutaman viikon jälkeen, vaikka iso osa kurssin sisällöstä on edelleen opettamatta. Ennakoivia tekijöitä täydentämällä tunnistus voidaan tehdä vielä tätäkin aikaisemmin.

Yhdistämällä erilaisia analytiikalla avustettuja tukitoimia arvioimme saavuttavamme keskimääräiselle opiskelijalle noin kymmenen opintopisteen parannuksen vuositasolla. Holdenin kaltaisille nuorille on siis mahdollista saada apua ajoissa, mutta miten pidetään huolta siitä, että kiireellisesti apua tarvitsevia nuoria on alun alkujaankin mahdollisimman vähän?

Oppimisjärjestelmän päätehtävä on helpottaa opettajan arkea ja vapauttaa hänet rutiininomaisista tehtävistä oppilaiden tueksi. Turun yliopistossa kehittämämme ViLLE-oppimisjärjestelmä on rakennettu tämän ajatuksen pohjalta. Valtaosa sen tehtävistä on satunnaisesti generoituja ja automaattisesti arvioituja eli oppilas voi harjoitella opeteltavaa asiaa saman tehtävän avulla useita kertoja ilman, että tehtävä toistaa itseään. Satunnaisuus ja automaattinen arviointi mahdollistavat myös välittömän palautteen, jolloin oppilas näkee tehtävän malliratkaisun sekä tehdyn ratkaisun kannalta hyödyllistä tietoa.

Onnistumisen kokemuksia ViLLE:n opintopolun parissa alakoulussa.

Onnistumisen kokemuksia ViLLE:n opintopolun parissa alakoulussa.

Alakoulussa sähköisiä tehtäviä voidaan hyödyntää monipuolistamaan opetusta ja opettamaan lapsille huomaamattomasti laitteiden käyttöä. Parhaimmillaan sähköiset tehtävät helpottavat eriyttämistä ja tarjoavat monipuolista tietoa oppilaiden osaamisesta. ViLLE:n matematiikan ja ohjelmoinnin sähköisen opintopolun avulla opettajalla on monta tapaa eriyttää oppilaitaan. Oppilaalle asetettua vaatimustasoa voidaan eriyttää ylöspäin, tarjota alaspäin mukautettuja perustehtäviä, tai luoda oppilaalle kokonaan yksilöllistetty matematiikan oppimateriaali, joka tukee hänen erityistarpeitaan. Toisto ja järjestelmän tarjoama palautesykli vahvistavat oppilaan osaamista ja tarjoavat mahdollisuuden kerrata yhdessä opittua sisältöä.

Oppimisjärjestelmän tarjoaman automaattisen palautesyklin ohella on tärkeää, että tieto oppilaan osaamisesta kulkee myös opettajan kautta. Analytiikan ansiosta opettajalle jää tarkka tieto oikeista ja vääristä vastauksista ja jopa tieto kotitehtäviin käytetystä ajasta. Oppilaiden laskemista matematiikan tehtävistä analysoidaan ViLLE:ssä tyypillisimmät solmukohdat, eli haastavimmat aihealueet matematiikan oppimisessa. Oppilaiden laskiessa tehtäviä opettaja näkee, ketkä oppilaista tarvitsevat lisää tukea, ja millä osa-alueilla tuen tarpeet ilmenevät. Näin oppimisanalytiikkaa voidaan hyödyntää kohdentamaan opettajan niukkoja resursseja paremmin sinne, missä niistä on eniten
apua. Automaattisesti arvioidut ja välitöntä palautetta antavat tehtävät auttavat vapauttamaan opettajan resursseja myös muilla tavoilla, sillä iso osa oppilaista pystyy etenemään välittömän palautteen avulla itsenäisesti, jolloin tarve opettajan antamalle avulle pienenee. Opettaja pystyy tällöin keskittymään sellaisten oppilaiden auttamiseen, jotka eivät selviä tehtävistä itsenäisesti.

Oppimisanalytiikka ja oppimisjärjestelmät tarjoavat yhdessä opettajalle työkalut pudokkaiden tunnistamiseen ja oppimisvaikeuksien synnyn ennaltaehkäisyyn, ja omalta osaltaan auttavat ennaltaehkäisemään Holdenin kaltaisten tapausten syntyä nykyisessä koulutusjärjestelmässä. On vaikeaa kuvitella tulevaisuutta, jossa nykyinen koulutusjärjestelmämme olisi kehittynyt yhtä paljon nykyisestä, kuin nykyjärjestelmämme on kehittynyt Salingerin aikaisesta verrokistaan ilman oppimisanalytiikan ja oppimisjärjestelmien tarjoamaa yhteistä ja johdonmukaista tukea.

Turun yliopisto on pioneeri oppimisanalytiikan ja sähköisen arvioinnin tutkimuksen saralla ja yliopistoon perustettiin syksyllä 2016 Oppimisanalytiikan keskus. Keskuksen tavoitteena on luoda tutkimuspohjainen ja oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opetuksen kehittämisen malli taaperosta tohtoriin. Tätä varten keskus on mukana luomassa oppimisanalytiikan verkostoa, johon tarvitaan mukaan kaikki opetuskentän toimijat. Tämä verkosto kokoontuu seuraavan kerran ITK-päivillä huhtikuussa 2017 – Tervetuloa mukaan!

Pintakillan yksilölliset polut

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2017 -lehdessä

Teksti: Anu Konkarikoski, Riikka Riihimäki, Jari Välkkynen

SeOppi 1/2017 - sivu 20Ammatillisen koulutuksen reformi siirtää koulutuksen painopistettä entistä enemmän työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Toki oppilaitosten seinien sisällä saa työvaltaisissa oppimisympäristöissä omien ominaisuuksiensa ja henkilökohtaisen opiskelusuunnitelmansa mukaisesti kasvattaa osaamistaan ennen kuin siivet kantavat työelämän pyörteissä.

Yksilöllisten polkujen vuoksi etenemistahti ja oppimisen paikat ovat moninaiset. Yhä yleistyvissä opiskelijaprojekteissa kertyy monenlaista oppimista opiskelijan roolista riippuen. Joka tapauksessa opettajan määräämän samaan tahtiin naulaamisen aika on auttamatta ohi. Opettajan ja opiskelijankin kannalta tämä näyttäytyy oppimisen seurannan haasteena. Jos joku vielä hoitaa seurantaa opettajan päiväkirjan takalehtien taulukoilla, on aika siirtyä digiin. Toiveena on viimein päästä aikaan, jolloin digitaalisuus toimii työn helpottajana. Tässä tarvitaan vanhojen huonojen digikokemusten luomien uskomusten purkamista sekä vahvaa palvelumuotoilun näkökulmaa ohjelmistojen ja älylaitesovellusten suunnitteluun. Markkinoilla on monia pieniä sovelluksia asian hallintaan, mutta kustannustehokkainta ja turvallisinta on hoitaa asia osana oppimisympäristöä ja opiskelijahallintojärjestelmää.

Ammattiopisto Tavastian teollisen pintakäsittelyn alalla aikuisten ja nuorten opinnot sekä kaikki eri koulutuksen rahoitusmuodot on viety samaan työvaltaiseen oppimisympäristöön, jossa opettajatiimit opettavat ja ohjaavat opiskelijoita tukenaan ammatilliset ohjaajat. Vuosi on jaettu teeman ja aiheen mukaisiin päiviin, joihin kutsutaan kaikki aiheeseen liittyvien ammattitaitovaatimusten mukaista lisäoppia tarvitsevat opiskelijat. Aiheen tarkastelukulma ja syvyys määräytyvät suoritteilla olevan tutkinnon mukaan.

ESR-rahoitteisessa Poluttamo-hankkeessa on valittu pilottiympäristöksemme Turun yliopiston ViLLE-oppimisjärjestelmä. Sen etuja ovat maksuttomuus, monipuolisuus niin oppimisanalytiikassa kuin automaattisesti arvoitujen tehtävien suhteen sekä mahdollisuus käyttää järjestelmää yli organisaatiorajojen. Lisäksi ViLLE:ssä on monipuolisia sisältöjä jo valmiina: Jos toisen opettajan tekemä tehtävätyyppi ei suoraan sovellu omaan käyttöön, pieni muokkaus voi riittää.

Pintakillassa ollaan rakentamassa ViLLEä tueksi autenttiseen oppimiseen. Ammattitaitovaatimuksittain on tehty osin automaattisesti tarkastettavia tehtäviä, osin opettajan arvioimia tehtäviä. Oppimisympäristön avoimuudesta ei ole tarvinnut luopua: automaattisesti tarkistuvat tehtävät ovat tukimateriaalia ammattisanastoon ja työn perustana olevan tiedon oppimiseen. Itse työprosessien vaiheet ja teoriatiedon soveltamisen käytännön työssä opiskelija raportoi edelleen omaan sähköiseen portfolioonsa, joka syksyllä 2016 aloittaneilla opiskelijoilla on Instagramissa. Opetustiimi seuraa työtaitojen harjaantumista ja ammattisanaston täsmentyvää käyttöä ja kuittaa tykkäystoiminnolla tehtävät tehdyksi. Korjaavaa palautetta pyritään antamaan vain kasvotusten, mutta pitkän työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana käytetään myös ViLLEn henkilökohtaista palautekanavaa ja videopuheluita.

Jotta oman oppimisen eteneminen olisi helppoa ja mielekästä, tekeillä on osaamismerkkejä ja käytössä ViLLEn harjaantumismittari. Tutkinnon perusteiden mukaisista osaamismerkeistä olisi hyvä olla valtakunnallisia toteutuksia, mutta Poluttamo-hankkeessa teemme kokeiluita asian suhteen. Opintojen suunnitelmalliseen pelillistämiseen edetään, kun ViLLE-pilotin kokemuksia saadaan tämän vuoden aikana koostettua.

Pysäyttäkää Tamagotchit

Teemaseminaarissamme ITK:ssa Aulangolla 7.4.2017 oli loistava tunnelma, sillä yleisö osallistui keskusteluun todella innokkaasti.

Aihe oli VOPS – tolkkua omaan osaamispolkuun visuaalisella HOPSilla. Kari A. Hintikka ja Saara Kotkaranta ansaitsevat isot aplodit hankkeen ammatillisia kehittäjiäkin inspiroineesta työstään ja esityksestään Otavan opiston lukiokoulutuksen ja sen jatkopolkujen VOPS:in tiimoilta. Tässä postauksessa keskitymme seminaarin ammatillista koulutusta koskevaan vahvassa kehitysvaiheessa olevaan osaan.

Ammatillisessa koulutuksessa ollaan reformin myötä viimein siirtymässä henkilökohtaisiin polkuihin. Tämä on loistavaa, sillä hyvin moninainen opiskelijajoukko ei hyödy rintamaopetuksesta. Valtiovaltakaan ei halua tukea turhaa koulussa lusimista, mutta toisaalta haluaa antaa aikaa hitaammin oppiville veronmaksukyvyn saavuttamiseen. Käytännössä opiskelijat tekevät eri asioita samaan aikaan ja heidän oppimistaan pitää pystyä tukemaan ja seuraamaan.

Oppilaitoksissa on viime vuosina purettu ahkerasti tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksia työtehtävätasolle ja viety listauksia opiskelijahallintojärjestemiin. Tämä helpottaa erilaisissa oppimisympäristöissä hankittavan osaamisen kohdentamista ja kirjan pitämistä siitä, mitä opiskelija jo osaa ja mitä hänen vielä on opittava päästäkseen osoittamaan osaamisensa näytössä.

Omissa hankkeissamme painotus on ollut opiskelijan ja opettajan arjen näkökulmassa: miten käytännön työn oppimista voidaan tukea tehtävin ja raportointiohjeistuksin digitaalisessa oppimisympäristössä. Kun opiskelija tekee käytännön työtä oppimistarkoituksessa, hän kuvaa materiaaleja, välineitä ja työvaiheita omalla mobiililaitteellaan ja lataa kuvat ja tiiviit selosteet ammattisanastoa käyttäen omaan sähköiseen portfolioonsa, esim. blogiin. Samalla hänelle kertyy tulevaisuuden työnhaussa käyttökelpoista materiaalia. Lisäksi digitaalisessa oppimisympäristössä on esim. ammattisanaston ja teoriatiedon oppimista tukevia itse itsensä tarkistavia tehtäviä. Opettajan ja opiskelijan näkökulmaa yksilöllisen polun tukemiseen digivälinen esitteli ITK:n teemaseminaarissa lehtori Jari Välkkynen Ammattiopisto Tavastian Pintakillasta. Hänen pilotoimassaan Turun yliopiston tarjoamassa ViLLE-oppimisjärjestelmässä opiskelija ja opettaja pystyvät seuraamaan tutkinnon osien sisällä etenevää oppimista samalla vaivalla, kun opettaja antaa palautetta oppimisen etenemisestä. Etenemismittarit ovat järjestelmässä valmiina ja aina opiskelijan  etusivulla näkyvissä.

Ville eteneminen

Mistäpä ITK-yleisömme niin innostui? Siitä, että moni oppilaitos on linjannut, että opiskelijan polkua seurataan opiskelijahallinto-ohjelman puolella, koska esim. Kela tarvitsee varmuuden opintorahan nostajien etenemisestä oppimisessaan. Toinen syy lienee se, että digitaalisia oppimisympäristöjä hyödynnetään vasta vähän ja havaitsemaamme pulmaan törmätään vasta tulevina vuosina. Haluamme tuoda omat kokemuksemme säästämään kaikilta aikaa ja rahaa: Nyt tarvitaan joko hyvät rajapinnat eri tehtäviä hoitavien järjestelmien välille tai sopimista siitä, mitä seurantaa missäkin järjestelmässä tehdään siten, että kaikkien osapuolten klikkausten määrä on minimoitu.  

Autoalan lehtori Heikki Nurmela Omniasta puolestaan esitteli hyvin simppeliä GoogleDrive-taulukkoa, jossa liikennevaloväreillä kaikki osapuolet näkevät, millaisista työtehtävistä oppia on jo riittävästi ja millaisia vielä pitää saada tehdä ennen näyttöä. Päivitysoikeus on työpaikkaohjaajalla ja opettajalla. Olennaista on se, että opiskelijan opinnot etenevät, koska seurantajärjestelmä on helposti saavutettava. Tällaiseen ajattelisimme isojen ohjelmistotalojenkin panostavan.

Omnia esimerkki GD värit

Mihin viittaa otsikon tamagotchi? Lounaalla erään oppilaitoksen kollegat kertoivat, että heidän pitää henkilökohtaistaessa liittää opiskelijat opintoihin opiskelijahallintojärjestelmässä. 20 opiskelijan saapumiserän saattamiseksi opiskeluiden aloittamiskuntoon vaatii tuhansia klikkauksia. Toivon kuulleeni ruokasalin hälyssä väärin. Jos tämän lisäksi pitää pitää kaksinkertaista kirjanpitoa siten, että joka tapauksessa digitaalisessa oppimisjärjestelmässä opetus- ja ohjaustyön lomassa itsekseen syntyvä data pitää kliksutella vielä erikseen opiskelijahallintojärjestelmään, voidaan varmaan työterveyshuoltoon ennakkovaroittaa hiirisormen ylirasitustiloista. Vai käyttäisimmekö digitaalisuutta renkinä ja kohdentaisimme opettajan työajan ohjaamiseen ja opettamiseen?

Onneksi yleisön joukossa syntyi into viedä asiaa eteen päin opiskelijahallinto-ohjemien toimittajille. Pidetään osaamisen hankkiminen keskiössä ja kaivetaan 90-luvun tamagotchi-lelut vain vapaa-ajalla ruokittaviksi.

Lisää Tamagotcheista: http://www.hs.fi/talous/art-2000005169020.html

Oppimisanalytiikka Suomen kartalle

Opetus- ja kulttuuriministeriö kiihdytti alkusyksystä suomalaista oppimisanalytiikan kehittämistä kutsumalla koolle työpajan. Tavoitteena oli löytää konkreettisia, kansallisen tason hankeideoita ja mahdollisia yhteenliittymiä toteuttamaan niitä. Käytännön järjestelyistä ja päivän kulusta vastasi Suomen eOppimiskeskus.

Aamupäivän aikana tutustuttiin ViLLE-tiimin saamiin tuloksiin oppimisanalytiikan käytöstä matematiikassa ja esiteltiin uusi oppimisanalytiikan keskus. Lisäksi tarkasteltiin analytiikkaa EduCloud Alliancen (ECA) ja kustantajan näkökulmista sekä uuden EU-henkilösuojalain asettamiin rajoituksiin ministeriön tämän hetkisen tilanteen mukaan.

Aamupäivään osallistui paikan päällä ja verkossa yli 60 ihmistä. Oppimisanalytiikan tuomat mahdollisuudet toisaalta ohjauksen välineenä ja toisaalta oppijan omana työvälineenä nähdään selkeänä mahdollisuutena, joka pitäisi saada kaikkialla käyttöön mahdollisimman pian.

Puheenvuorot ja aineistot tulevat jakoon MPASS-hankkeen sivulle. MPASS on ECA-konsortion kehittämä kirjautumis- ja tunnistuspalvelu kouluille ja yrityksille.

Erityisesti valmisteltavalla EU:n tietosuoja-asetuksella voi olla suurikin merkitys oppilasdatan keräämiseen tai sen puuttumiseen. Eri arvioiden mukaan parhaimmillaan oppilaitoksissa voidaan jatkaa nykyiseen tapaan, huonoimmillaan jokaiselta opiskelijalta jouduttaisiin pyytämään lupa kerätä dataa joka kerta erikseen jokaisen kurssin tai vastaavan opinnon alussa. Oppilas voisi myös ilmoituksella keskeyttää datan keräämisen halutessaan.

Tavallaan uusi henkilösuojalaki on erittäin ymmärrettävä ja kannatettava yksilön näkökulmasta. Nykyään käyttäjädatan kerääminen ja sen jatkohyödyntäminen rehottaa varsin villinä erityisesti sosiaalisen median palveluissa. Poluttamo seuraa aktiivisesti uuden lain etenemistä.

Iltapäivä jatkui lounaan jälkeen ryhmätöinä. Pohjustuksena jokaiselle ryhmätyölle esitettiin reaalimaailman haaste, jota ryhmä lähti yhdessä myllertämään eteenpäin. Myös ratkaistujen ongelmien ohjeistukset tulevat jakoon MPASS-sivustolle nauhoituksina.

Päivän suunnitteluvaiheessa ajatuksena oli hackathon-tyyppinen päivä, mutta iltapäivä on aina liian lyhyt aika niin pitkälle vietyyn työskentelyyn. Keskustelua nousi runsaasti monista eri näkökulmista ja ryhmät löysivät useita erilaisia reittejä eteenpäin. Lopulta jokainen ryhmä löysi tavan, joka saattaisi ratkaista ainakin osan esitetystä haasteesta.

Yksi ryhmistä tarkasteli datan vaihtoa ja jakamista oppi- ja tutkimuslaitosten kesken. Ryhmä tunnisti useita tämänhetkisiä ongelmia, kuten että oppi- ja tutkimuslaitokset mittaavat opetustoiminnassaan eri asioita ja eri tavoin.

Erityisesti oppilasdatan julkisessa jakamisessa internetissä on oltava varovainen. Oppilaitoksesta riippuen hyvinkin anonymisoidusta datasta voidaan mahdollisesti tunnistaa opiskelijat.

Ryhmä päätyi kehittämään ennakoivaa ratkaisua edellämainittuun uuteen henkilösuojalakiin oppilaitosten näkökulmasta. Oppilaalle voitaisiin tarjota datankeruun hyväksyminen tai kieltäminen aina kirjautuessaan verkko-oppimisympäristöön. Tällöin sopimus käyttäjän kanssa olisi luontevassa paikassa ja halutessaan keruu olisi helppo myös kieltää. Idean pilottihankkeen kehittelyä jatketaan.

Pajapäivän päätteeksi OKM sai neljä esitystä ketteriksi kokeiluiksi. Niiden pohjalta ministeriö voi tarkastella, mitkä ovat sellaisia osa-alueita, jotka ovat kansallisesti merkittäviä, jotka ovat liian isoja yrityksille ja oppilaitoksille yksin ratkaistavaksi tai niin merkittäviä kansallisesta näkökulmasta, ettei yrityksiä pidä jättää yksin niitä ratkomaan.

Yhteisesti tapaaminen koettiin hyväksi ja tulokset sellaiseksi, että tästä päästään liikkeelle kansallisten voimien yhdistämisestä oppimisanalytiikassa. Tutkijat alkoivat myös etsiä yhteistä verkostoitumismuotoa, jotta akuutit lupa-asiat saadaan heti hoidettua kuntoon ja että itse data-analyysimallit saataisiin yhteisen kehityksen alle.

Tästä on hyvä jatkaa.

Teksti: Kaisa Honkonen & Kari A. Hintikka