Taidekasvatuksen näkökulmia multimodaalisuuteen

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2018 -lehdessä.

Teksti: Raisa Laukkanen, Kansalaisfoorumi

Kuva: Raisa Laukkanen

Kuva: Raisa Laukkanen

Olen taidekasvattajana oppinut yhdistämään eri ilmaisukanavien samanaikaisen hyödyntämisen eli multimodaalisuuden ensisijaisesti taidekokemuksiin. Taiteen yhteydessä puhutaan myös moniaistisuudesta. Poluttamo-hankkeessa sain asiaan uuden ulottuvuuden, kun tutustuin multimodaalisuuteen verkkosivujen saavutettavuuden näkökulmasta. Multimodaalisuus on Poluttamo-hankkeen läpileikkaava teema, ja se on yhteisöllisen taidekasvatuksen kautta mukana myös Kansalaisfoorumin hankkeessa soveltaman vertaisvalmennuksen menetelmissä. Taidekasvatuksesta voi ammentaa syvyyttä multimodaalisuuteen, esimerkiksi hyödyntämällä kehollisuutta ja taiteen tietoa.

Taiteessa multimodaalinen ja kehollinen lähestymistapa on aina ollut luonteva, ja nykytaiteen teoksissa yhdistyvät usein ääni, kuva ja fyysiset aistimukset. Lisäksi taidekasvatuksessa puhutaan taiteen tiedosta, joka on luonteeltaan hyvin erilaista kuin tieteellinen tieto. Taiteen tieto ei tarkoita taidehistorian tuntemusta tai taiteen tekniikoiden hallintaa, vaan se liittyy ihmisen kokemuksellisuuteen, toisten kohtaamiseen, maailman näkemiseen eri tavoin, ja auttaa turvallisesti ymmärtämään, ettei lopullista totuutta ole.

Kehollisuutta ja taiteen tietoa hyödynnetään jo terapeuttisina menetelminä, mutta keholliselle ja taiteelliseen toimintaan keskittyvälle vertaisvalmennuksellekin on paikkansa. Poluttamo-hankkeessa vertaisvalmennusta on käytetty toisen asteen opiskelijoiden opiskelun tukemiseen dialogisia, draamallisia ja erilaisia kuvallisia menetelmiä soveltaen. Elämän suunnan valinta ei nimittäin tapahdu vain älyllisellä ja tiedostetulla tasolla, vaan se on moniulotteisen identiteettityön tulosta. Ammatinvalinta on tunteisiin perustuva päätös, jossa esteettisellä ulottuvuudella on osansa. Sitä puolta vain harvoin sanallistetaan, ja perusteluissa viitataan käytännöllisiin tai järkisyihin. Yhteisessä taiteellisessa toiminnassa tuotettu kokemus voi joskus tarjota merkittävämpää vertaistukea kuin sanallisesti ilmaistu.

Myös verkkopalveluiden multimodaalisuus tarkoittaa käytännössä erilaisin kehollisin tavoin sisällön lähestymistä. Koska taiteessa olennaista on mahdollisten maailmojen testaaminen, voisivat taiteelliset menetelmät ja ajatus taiteen tiedosta tarjota myös saavutettavuuteen kiinnostavia mahdollisuuksia. Jos suurin osa digitaalisista palveluista on rakennettu näköaistin varaan, muuttuuko tiedon ja kokemuksen luonne olennaisesti ilman näköaistia? Mitä on digitaalisten palveluiden estetiikka ilman näköaistia?

Saavutettavuus on kuitenkin se kohta, jossa taiteen multimodaalisuus eroaa verkkopalveluiden multimodaalisuudesta. Varsinkin materiaaliin sitoutumattomien nykytaiteen teosten ymmärtäminen ja tulkinta vaativat niiden multimodaalisen ja ilmiölähtöisen luonteen ymmärtämistä, mikä tekee nykytaiteesta joskus hankalasti lähestyttävää. Nykytaiteen museossa hämmentävää teosta tutkaillessaan voikin tuntea itsensä havaintokyvyiltään hyvinkin rajoittuneeksi, vaikka teos kosiskelisi kaikkia aisteja.

Osaamismerkeillä kohti tavoitteita

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2018 -lehdessä.

Teksti: Anu Konkarikoski, Kaisa Honkonen

Osaamisen moninaisuus tarvitsee keinoja tulla näkyväksi. Opintoihin kuuluu runsaasti sellaista osaamista, joka ei suoranaisesti ole osa opetussuunnitelmaa, mutta jolla on valtava merkitys oikeassa työelämässä. Suomessa on myös vahva perinne oman osaamisen kehittämiseen kansalaisopistoissa ja muussa vapaassa sivistystyössä sekä erilaisissa täydennyskoulutuksissa.

Kautta maan on parhaillaan kehitteillä kriteeristöjä ja malleja osaamismerkkien käyttöön. Poluttamossa olemme kehittäneet kolmea kokonaisuutta:

  • Omniassa opiskelijoiden osaamismerkkejä oppimisen jouhevoittamiseksi ja välitavoitteiden näkyväksi tekemiseksi
  • Hämeenlinnan lyseon lukion yrittäjyysmerkki työelämätaitojen vahvistamiseksi
  • Ammattiopisto Tavastiassa Kiltakoulut-verkoston lanseeraamia Kiltaopen osaamismerkkejä Poluttamo-hankkeen tulosten levittämisen välineeksi
Ote Osaamismerkeillä saat osaamisen näkyväksi -infograafista

Ote Osaamismerkeillä saat osaamisen näkyväksi -infograafista

Omniassa oli tarve tukea autoalan opiskelijoiden perehdytystä kampukseen, oppimisen tukeen, toimintatapoihin ja oppimisympäristöön lukukauden aluksi. Tätä varten rakennettiin pelillistetty perehdysrastirata, jonka suorituksesta sai ensimmäisen osaamismerkin. Opiskelijat saivat radalla tarvitsemansa tuen eikä heillä enää ole ollut tarvetta kysellä samoja perusasioita pitkin vuotta.

Radan jälkeen merkit olivat tulleet tutuiksi ja ne otettiin käyttöön myös opinnoissa. Ajatuksena on tuoda työnantajille esiin sellaisia taitoja, joita ei suoraan näe opintorekisteriotteesta. Seuraava askel onkin vahvistaa työnantajien osaamismerkkitietoisuutta. Isoissa yrityksissä merkkejä jo käytetäänkin, mutta opiskelijat sanoivat, että kyllä moni ne vielä sivuuttaa.

Hämeenlinnan lyseossa osaamismerkkejä on tarkasteltu sekä lukiokurssien välitavoitteiden, että yrittäjyyslinjan näkökulmasta. Lukiokurssien välitavoitteisiin varsinainen merkkijärjestelmä on koettu liian työlääksi hakemuksineen ja myöntämisineen, mutta Yrittäjyys-osaamismerkin kehittämistä on jatketty yhdessä Taloudellisen tiedotustoimiston ja Suomen yrittäjien kanssa yrittäjyysopintoihin ja koulun ulkopuolella opitun yrittäjämäisen toiminnan tuomien oppien näkyväksi tekemiseksi.

Ammattiopisto Tavastiassa Poluttamo-hankkeessa on kehitetty mallia, jolla saadaan tuotettua virtaviivaisesti ja laadukkaasti opiskelijalle visuaalisesti tuettua yksilöllistä opintopolkua ammatillisen koulutuksen reformin periaatteiden mukaisesti. Jotta
malliin liittyvä osaaminen olisi opettajien valtakunnallisesti saavutettavissa ja osaamistavoitteet konkreettisesti kuvattuina, olemme lisäämässä tarvittavia merkkejä Kiltaopen osaamismerkkien kokonaisuuteen.

Tässä tapauksessa Kiltaopen osaamismerkkejä voi hyödyntää siihen, että opetushenkilöstössä tiimillä on kokonaisuutena tarvittava osaaminen ja sen hankkimisen voi sopia ja aikatauluttaa osaamismerkkien avulla.

Lue lisää

Kylmä keikka – tiedä tai tuhoudu

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2018 -lehdessä.

Teksti: Annamari Pudas ja Anitta Örn, Lapin korkeakoulukirjasto
Kuva: Mainostoimisto Höyry

Tutkimusryhmän kuva, 3 henkilöäTervetuloa mukaan arktiseen seikkailuun. Tutkimusalus on valmiina satamassa ja otamme suunnan kohti Etelänapamannerta. Matkan aikana vastaan tulee monenlaista haastetta ja tehtävää, joiden ratkaisemisessa tulette tarvitsemaan niin tiedonhakutaitoja kuin lähdekritiikkiäkin. Oikein vastaamalla keräätte varusteita, ja saattaapa tuo maailmakin pelastua. Ja kaikesta tästä on suoriuduttava 60 minuutissa.

Näistä lähtöasetelmista käynnistyy Lapin AMK:n kirjaston ja eOppimispalveluiden yhteistyönä kehittelemä tiedonhankinnan peli Kylmä keikka – tiedä tai tuhoudu. Pelin
suunnittelu laitettiin alulle keväällä 2017, ja syksyyn mennessä käynnissä oli jo lähes
täysiverinen pelistudio. Pelin parissa on puuhastellut niin sisällöntuottajia, koodaajia,
pedagogisia ja teknisiä asiantuntijoita kuin graafisia suunnittelijoitakin – nämä kaikki
pakattuna neljään henkilöön. Lisäksi oman panoksensa on tuonut Mainostoimisto Höyry Rovaniemeltä, joka suunnitteli pelin ulkoasun.

Kulunut vuosi pelisuunnittelun parissa on ollut jännittävää aikaa. Alussa emme olleet ollenkaan varmoja, onnistuisiko verkossa pelattava peli toteuttaa näin rajallisen ajan puitteissa. Suurkiitos kuuluu Lapin AMK:n eOppimispalveluille. Heiltä saimme pelin toteuttamiseen teknistä asiantuntemusta. Paul Nijbakker ja Sakari Rousu, pelisuunnittelutiimin Moodle- ja web-ohjelmointiekspertit saivat meidät uskomaan, että eihän se ole kuin tehä pois. Niinpä me sitten heittäydyimme labyrintin sokkeloihin ilmastonmuutoksen ja somekohujen vietäväksi.

Matkan karikoita

Pelisuunnittelun aikataulu oli aluksi varsin optimistinen. Tavoitteena oli saada peli testattavaksi syyskuussa 2017, mutta nälkä kasvaa syödessä. Half-Baked Softwaren Quandary-pelialusta on ulkoasultaan aika karu, ja kun saimme Höyryn mukaan tiimiin suunnittelemaan peligrafiikkaa, jouduimme miettimään myös aikataulua uusiksi. Ehkä kaikkein työläin ja eniten aikataulua venyttänyt vaihe pelisuunnittelussa oli kuitenkin tehtävien miettiminen. Vain kaksitoista tehtävää, mutta haastetta ideointiin toi se, että tehtävien tuli olla monivalintatyyppisiä, valmiiksi arvioituja, ja kuitenkin niin rakennettuja, että oikean vastauksen saadakseen pelaajan täytyisi tehdä vähän töitä. Arvaamalla pelistä ei pääse läpi, tätä on tullut testattua useampaan otteeseen. Jopa niin, että suunnittelutiimissä harkittiin lunttilapun tekemistä. kuvakaappaus tehtävästä

Pelkkiin monivalintatehtäviin ei sentään tarvinnut tyytyä, vaan saimme tuotua vaihtelua tehtäviin H5P-työkalulla. H5P on norjalaisten kehittelemä tehtäväaihiopaketti, jolla voi toteuttaa www-sivulle upotettavia minipelejä, esim. muistipelin. Valmiiden tehtäväaihioiden, kuten myös pelialustan käyttö toi mukanaan omat tekniset haasteensa. Pariin otteeseen jouduimme palauttamaan tehtäväidean takaisin suunnittelupöydälle, koska valitsemamme H5P-tehtäväaihio ei sellaisenaan istunutkaan toteutukseen.

Poluttamo-hankkeen kääntyessä kevättä kohti, alkaa myös peli näyttää valmiilta. Ennen Hämeenlinnan ITK-päiviä on vielä pientä hiomista ja testausta, mutta toivottavasti kohderyhmämme ammattiopiston opiskelijat, kuten myös ITK-päivien vierailijat pitävät lopputuloksesta. Tunnelmat pelistudiossamme ovat innostuneet, ja kyllä vähän jännittääkin.

Peli on rakennettu seuraavilla työkaluilla:

Onko mobiilisovelluksista elämänhallintaan?

 Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2018 -lehdessä.

Teksti: Kari A. Hintikka, Kaisa Honkonen

Älykännyköiden yleistymisen myötä erilaiset opiskelijan itsearviointi- ja elämänhallintasovellukset ovat lisääntyneet nopeasti. Uudessa opiskelijan elämänhallintaa tukevassa ilmiökokonaisuudessa yhdistyy sekä opiskelijan valinnanvapaus että ammattilaisten ohjaus.

Poluttamo-hankkeessa on kehitetty menetelmiä ja työkaluja opintojen etenemisen seurantaan, visualisointiin ja ohjaukseen. Taustalla on ajatus, että ohjausresurssit tulisi
saada kohdennettua erityisesti niihin, joilla digitaalisten jalanjälkien ja analyysin perusteella saattaisi olla tarvetta. Opintojen hidastuminen ja keskeyttämiset yritetään tunnistaa, ennakoida ja estää ennen kuin on liian myöhäistä.

Vasemmalta iPhone Terveys -appi, Endomondo -liikunta-appi, AVO-ammatinvalintaohjelma sekä Mun mieli -hyvinvointi appi.

Vasemmalta iPhone Terveys -appi, Endomondo -liikunta-appi, AVO-ammatinvalintaohjelma sekä Mun mieli -hyvinvointi appi.

Erilaiset mobiilit liikuntasovellukset (appi, application, äpsi) ovat arkea Suomessakin. Niiden avulla voi helposti seurata omaa kuntoaan ja asettaa tavoitteita. Appit mittaavat tarkasti niin suorituksen keston, huippu- ja keskitahdin, mahdolliset korkeuserot ja suhteuttavat ne aiempiin suorituksiin.

Data ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Arkikävelijä näkee helposti tarvitsevansa vielä 1237 askelta päivittäistavoitteeseensa, mutta opintojen jumiutumisen taustalla voi kuitenkin olla runsaasti – usein vaikeasti paikannettavia ja määriteltäviä – syitä elämäntilanteesta yksinäisyyden kokemukseen.

Opettajien kanssa keskusteltaessa moni nostaa esiin opiskelijoiden hyvinvoinnin, mielenterveyden, erilaisten HOJKsien lisääntymisen, kiusaamisen ja ylipäätänsä elämänhallintataidot. Kun jokin elämän osa-alue alkaa jumiutua, se yleensä näkyy myös opinnoissa. Tukikuukausia kuluu, opintoja ei kerry ja lopulta voidaan olla tilanteessa, jossa opinnot on pakko lopettaa taloudellisista syistä.

Suomen Mielenterveysseura ry:n Mun Mieli -appi on mainio esimerkki mobiilista itsearvioinnista. Appi esittää yksinkertaisia kysymyksiä arjen hyvinvoinnista: tunteista, ihmissuhteista, liikunnasta, tärkeistä asioista elämässä, unesta ja levosta, harrastuksista sekä ruokailusta. Koululainen tekee itsearvioinnin omasta elämäntilanteestaan ja saa välitöntä palautetta ja hyvinvointiyhteenvedon.

Mun Mieli yhdistää opiskelijan itsearvioinnin kännykällä sekä ammattimaisen ohjauksen. Kysymykset, vastausvaihtoehdot sekä arvio ovat Suomen Mielenterveysseuran ammattilaisten tekemiä.

Opettajat toimivat luokassa sekä saatujen tulosten arvioijina että käytännön soveltajina. Appin keräämä data kertoo opettajalle, missä luokassa esiintyy mahdollisesti kiusaamista tai millainen luokan yleishyvinvointi on koululaisten kokemana.

Mobiilisovellusten käytöstä ja vaikutuksista oman elämäntilanteen itsearviointiin on vielä vähän tietoa. Tämänhetkiset appit, kuten Mun Mieli, ovat vielä pioneerityötä Suomessa. Niiden käyttö ei luonnollisestikaan sovi kaikille opiskelijoille tai työntekijöillekään. Toisaalta opiskelijan itsearvioinnin sijaan niitä voidaan käyttää yhdessä ohjaajan kanssa keskustelun avaajana.

Mobiiliappit eivät ratkaise kaikkea, mutta ovat monipuolisia ensiaskelia oman tilanteen arviointiin ja hahmottamiseen sekä kehittymisen seurantaan. Niille, joille mobiili itsearviointi sopii, appit saattavat tarjota pitkäjänteistäkin apua oman tilanteen muuttamiseksi ja suuntaviivoja elämänhallinnasta urasuunnitteluun.

Miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään nyt oppilaitoksissa

 Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2018 -lehdessä.

Teksti: Leena Vainio

Oppimisanalytiikka on noussut opetuksen kehittämisessä yhdeksi tärkeäksi kehittämisen kohteeksi vajaa kymmenen vuotta sitten. Vuosittainen EDUCAUSE:n (Learning Initiative and the New Media Consortium) julkaisema Horizon Report korkeakouluille listasi vuonna 2011 oppimisanalytiikan yhdeksi kuudesta teknologisesta trendistä. Silloin ennustettiin, että analytiikka olisi laajasti käytössä neljän-viiden vuoden päästä. Sama trendi on näkynyt jokaisessa uudessa Horizon raportissa myös K-12 opetuksen yhteydessä. Viisi vuotta ei riittänyt analytiikan käytön levittämiseen kaikkiin oppilaitoksiin. Edelleenkin se on enemmän pilotoinnin kohde kuin vakiintunutta toimintaa.

Oppimisen analyysia on tehty jo vuosituhansia. Tietoa on kerätty henkilökohtaisiin muistiinpanoihin, arviointikirjoihin ja myöhemmin tietokoneelle. Oppimisympäristöjen digitalisointi on nyt mahdollistanut systemaattisen oppijan “jalanjälkien” keräämisen ja myös opettajien opetussisältöjen ja -menetelmien tallentamisen. Ongelmana analytiikan hyödyntämiselle on esimerkiksi seuraavia asioita:

  • oppilaitoksissa ei ole systemaattisesti mietitty, mitä dataa opetuksesta ja oppimisesta kerätään
  • ei ole päätöksiä, millä työkaluilla kerääminen tehdään (kerätäänkö esim. vain verkko-opetuksesta vai myös kontaktiopetuksesta, projekteista ja muista oppimisen aktiviteeteista)
  • miten tietoa analysoidaan ja missä muodossa tuloksia jaetaan
  • kuka analyysitietoa saa hyödyntää
  • miten analyysitietoa käytetään kehittämisessä.

Tänä päivänä teknologia antaa useita hyviä työkaluja analyysien tekemiseen. Oppijan tarpeet ovat analytiikan lähtökohtana, pelkät arvosanat tai tehtäviin kulutettu aika eivät vielä riitä kuvaamaan oppimisprosessin laatua. Analyysin pitäisi pystyä pureutumaan myös motivaatioon, oppimisen iloon, innovatiivisiin oppimisen tapoihin ja tavoitteiden saavuttamisen tasoon.

Oppimisympäristöissä voidaan koota tietoa myös sosiaalisista suhteista ja oppijoiden ja opettajan välisestä vuorovaikutuksesta ja tätä kautta voidaan kerätä tietoa eri interventioiden laadusta ja vaikutuksesta oppimisprosessiin. Oppimateriaalien ja tehtävien relevanttiutta voidaan arvioida suhteessa oppimistuloksiin ja oppimiseen käytettyyn aikaan.

Mistä dataa kerätään ja mihin analytiikka kohdentuu?

Oppimisanalytiikan käytön yksi ongelma on se, että onko opetuksen tapahduttava kokonaan verkossa, jotta saadaan analyysitietoa. Miten kontaktiopetuksen, projektien, työssäoppimisen ja informaalin oppimisen tulokset saadaan kytkettyä analyysitietoon? Vai antaako muutama verkkokurssi jo riittävän hyvän kuvan opiskelijan oppimisesta ja pystytäänkö hänen oppimistaan tukemaan saatujen tietojen avulla? Tarvitaanko oppilaitokseen useampia työkaluja riittävän tiedon saamiseksi?

Millaista oppimisanalytiikkakonseptia rakennetaan, riippuu pitkälti siitä, ketä toimijaa analytiikalla aiotaan palvella. Analytiikalla voidaan tukea oppijaa, opiskelijaryhmiä, opettajia, koulutusohjelmia, rehtoria, vanhempia, työelämän edustajia tai muita koulutukseen liittyviä sidosryhmiä.

Mitä tietoa oppijalle

Kuva 1. Esimerkkejä, mitä tietoa oppimisympäristöistä ja analytiikkaohjelmista saa opiskelijoille, opettajille ja hallinnolle.

Kuva 1. Esimerkkejä, mitä tietoa oppimisympäristöistä ja analytiikkaohjelmista saa opiskelijoille, opettajille ja hallinnolle.

Sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen uudet opetussuunnitelmat suuntaavat opetusta entistä henkilökohtaisempaan suuntaan. Jokaiselle pitäisi pystyä rakentamaan yksilöllinen pedagogisesti vaikuttava ja omia taitoja tukeva oppimisen polku. Millaisilla opetusmenetelmillä ja teknologisilla ratkaisuilla tuo polku rakennetaan?

Nyt jo monet ohjelmat tarjoavat oppijalle tietoa hänen aktiivisuudestaan:

  • mitä tehtäviä hän on tehnyt,
  • missä vaiheessa hän on menossa kurssilla,
  • miten hän on suoriutunut suhteessa muihin opiskelijoihin,
  • kuinka paljon hän on käyttänyt aikaa oppimiseen ja miten se on vaikuttanut oppimismenestykseen.

Ohjelmissa voidaan seurata myös opiskelijoiden sosiaalista aktiivisuutta, verkostoitumista ja ryhmässä toimimisen taitoja. Näiden seuranta on tehtävä usein manuaalisesti, vain muutama ohjelma antaa visuaalisessa muodossa yhteenvetoja verkostoitumisesta.

Mitä tietoa opettajalle

Kaikkien nyt tarjolla olevien ohjelmien avulla opettaja saa hyvin tietoa opiskelijoiden etenemisestä. Opettaja voi tämän tiedon perusteella suunnata ohjausta niille opiskelijoille, jotka ohjausta eniten tarvitsevat. Hän voi miettiä, tarvitaanko lisäaikaa tehtävien tekemiseen tai tarvitaanko lisämateriaalia oppimisen tueksi. Useimmat ohjelmat myös antavat tietoa oppimateriaalista ja tehtävistä. Opettaja näkee, miten paljon aikaa oppijat ovat käyttäneet oppimateriaaliin ja miten he ovat tehtävät ratkaisseet. Tästä voi tehdä johtopäätöksiä, onko oppimateriaali tai tehtävät liian helppoja tai vaikeita ja mihin suuntaan niitä tulisi kehittää.

Millaista tietoa hallinnolle

Oppilaitoksen johdolle analytiikkaohjelmista saa koottua tietoa opetuksen kokonaistilanteesta: opiskelijoiden suoriutumisesta, arvosanoista, oppimistavoitteiden saavuttamisesta, opetusmenetelmistä, oppimateriaaleista jne. Näiden tietojen pohjalta rehtori saa tietoa onnistumisista ja pullonkauloista ja voi resurssoida kehittämisvoimavaroja oikeisiin kohteisiin.

Vakiintuneeseen käyttöön on vielä matkaa

Analytiikassa keskitytään pääasiassa sellaisten opiskelijoiden yksilöimiseen, joilla on oppimisvaikeuksia tai jotka voivat pudota kokonaan pois opinnoista. Vähemmän kiinnitetään huomiota innovatiivisiin pedagogisiin ratkaisuihin.

Useimmissa työvälineissä analytiikka on kuvailevaa ja diagnostista: kuvataan sitä,
mitä on tapahtunut, mitä on tehty ja miksi tietty asia tapahtui. Edistyneissä ohjelmissa päästään jo ennustavaan ja ohjaavaan analytiikkaan: mitä tapahtuu seuraavaksi, miten oppija tulee etenemään ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Kaksi jälkimmäistä vaatii tekoälyä taakseen ja tätä on vasta muutamissa oppimisympäristöissä käytössä. Kehittämisen trendi on selvästi tekoälyn soveltamisessa analytiikassa.


Suomen eOppimiskeskuksen Poluttamo-hankkeessa selvitetään oppimisanalytiikan mahdollisuuksia oppimisen tukemisessa. Tavoitteena on selvittää:

  • miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa
  • mistä lähtökohdista oppimisanalytiikkaa kehitetään
  • millaisia työkaluja eri tekniset oppimisympäristöt ja erilliset oppimisanalytiikkaohjelmat tarjoavat analytiikan tekemiseen
  • mitä haasteita liittyy työkaluihin ja niiden käyttöönottoon ja kehittämiseen

Raportti julkaistaan huhtikuun lopussa osoitteessa www.poluttamo.fi.

Poluttamo mukana SeOppi 2/2017 -lehdessä

Poluttamo-hankkeen etenemisestä SeOppi-lehdessä:

Visualisoinnit oppimisen ja ohjaamisen tukena – Digioppimisen areena 2017

Artikkeli julkaistu SeOppi 2/2017 -lehdessä.

Teksti: Kari A. Hintikka, Otavan Opisto & Anu Konkarikoski, Ammattiopisto Tavastia
Kuvat: Saara Kotkaranta & Jari Välkkynen

Opetushallitus järjestää Digioppimisen areenan (entinen Virtuaaliopetuksen päivät) Helsingin Messukeskuksessa 7.–8.12.2017. Poluttamo-hanke toteuttaa tapahtumassa toiminta-areenan. Siinä opettajat voivat johdantopuheenvuorojen jälkeen kokeilla opiskelijoiden polun havainnollistamista visuaalisin keinoin verrattuna nykyisiin tekstimuotoisiin tapoihin. Visualisointi kokoaa suoritetut opinnot helposti ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Kooste antaa enemmän aikaa opiskelijalle ja ohjaajalle jäljellä olevien opintojen ja jatkoelämän tai työelämään siirtymisen suunnitteluun.

Toiminta-areenan osallistujat pääsevät itse luomaan visualisointeja esimerkkiopiskelijoidemme datasta. Tavoitteena on opiskelijan tukeminen opintojen suunnittelemisessa, ajankäytön hallinnassa sekä opintojen etenemisen seurannassa. Lisäksi visualisoinnit auttavat opiskelumotivaation ylläpitämisessä sekä oppimisen tarkastelemisessa potentiaalisten jatko-opintojen näkökulmasta.

Testiopiskelijan Opiskelusuunnitelma. Opiskelijalla on paljon suunnitelmia, mutta ei vielä suorituksia.

Testiopiskelijan Opiskelusuunnitelma. Opiskelijalla on paljon suunnitelmia, mutta ei vielä suorituksia.

Lukion ja peruskoulun uudistuneissa opetussuunnitelmissa yksi ulottuvuus on aiempaakin monipuolisemmin koottava opiskelijan henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS).

Ammatillisen koulutuksen reformi tulee voimaan vuodenvaihteessa. Silloin yksilölliset opintopolut ja mahdollisimman suuri osuus oppimisesta työpaikalla suorastaan huutavat digitaalisesti järjestettyä tukirakennetta. Kun työpaikalla tehtävään työhön kytketään asiaa syventävät teoriaopinnot ja opettaja ohjaa opiskelijoita verkon välityksellä, opinto on ammatillisen osaamisen kannalta tarkoituksenmukainen.

Opiskelijalle on suunniteltu etusivu, jossa tutkinnon eteneminen näkyy yhdellä silmäyksellä.

Opiskelijalle on suunniteltu etusivu, jossa tutkinnon eteneminen näkyy yhdellä silmäyksellä.

Hyvin suunnitellussa käyttöliittymässä tieto menneestä ja tulevasta hahmottuu yhdellä silmäyksellä. Ohjaustilanteessa eri valintojen vaikutusta tulevaisuuteen voidaan havainnollistaa samanlaisin keinoin.

HOPS:ia voidaan visualisoida myös muista näkökulmista, kuten opintojen aloittaminen, opiskelurytmi verkko-opinnoissa, ajanhallinta, vaihtoehtoiset opintopolut sekä mitä ammatteja tai jatko-opintoja omat opinnot mahdollistavat. Erilaisilla väreillä ja symboleilla opiskelija hahmottaa ruudulta nopeasti erilaiset suoritukset ja jo suoritetut kurssit.

Oppimisanalytiikan avulla opiskelijalle voidaan myös näyttää esimerkiksi hänen viikoittainen tai kuukauden opiskelurytminsä, kuten mihin aikaan vuorokaudesta ja minä viikonpäivinä hän keskimäärin on opiskellut sekä kuinka kauan. Visioissa opiskelija voisi halutessaan laittaa itselleen tavoiteajan ja VOPS ilmoittaisi liikuntasovellusten tapaan etenemisestä tavoitteeseen.

Oman opiskelutahdin helppo hahmottaminen ei suinkaan välttämättä kannusta kaikkia opiskelijoita. Siksi tämän tyyppiset ratkaisut suunnitellaan tukemaan nimenomaan henkilökohtaista opintopolkua ja valinnanvapautta.

Toisaalta ohjaaja pystyy tekemään samaa opiskeludataa analysoimalla paljonkin päätelmiä oppilaan etenemisen ennakoinnista. Dataa voidaan myös verrata muihin ja aiempiin opiskelijoihin ja visualisoida perinteisiä tilastolistoja paremmin hahmotettavaksi kokonaiskuvaksi.

Tuore Poluttamo-julkaisu

Opiskelijaa koskevat tiedot henkilökohtaistamisprosessin välineenä erityisesti henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman näkökulmasta
Henriikka Hannula, COSS ry

Poluttamo-hanke Digioppimisen areenalla

Toiminta-areena 7.12.2017 14.15-15.30
Opettajuus ja ohjaus digiajassa – malleja ja kokemuksia
Visualisointi ohjauksen tukena
kehittämiskoordinaattori Anu Konkarikoski, Koulutuskuntayhtymä Tavastia, Ammattiopisto Tavastia ja käytettävyyssuunnittelija Kari A. Hintikka, Otavan Opisto
Lisätietoja tapahtumasta

ePortfolio ja multimodaalisuuden hyödyntäminen osaamisen digitaalisessa dokumentoinnissa

Artikkeli julkaistu SeOppi 2/2017 -lehdessä.

Teksti: Merja Saarela, HAMK & Taru Koivisto, Kiipulan ammattiopisto

Kuva SeOppi-lehden artikkelisivustaNykynuoret elävät maailmassa, jossa heidän on pystyttävä vastaanottamaan, tulkitsemaan ja tuottamaan monenlaista informaatiota. Kriittisiä tekijöitä oppimiselle ovat esteettömästi saavutettavat mahdollisuudet opiskella ja toimia ominaisuuksistaan riippumatta yhdenvertaisesti muiden kanssa. Koulutuksen saavutettavuuskynnystä pyritään madaltamaan monin tavoin kaikkialla maailmassa. Jos nuorella on oppimisvaikeuksia, tiedon omaksuminen on hidasta ja oppimiskokonaisuuksien hahmottaminen on vaikeaa. Oman osaamisen osoittaminen ja näkyväksi tekeminen muodostuvat suureksi haasteeksi. Huonot oppimiskokemukset ja epäonnistuminen vahvistavat negatiivista käsitystä itsestä oppijana. Oppimista avustavalla teknologialla ja informaation multimodaalisilla ratkaisuilla voidaan vahvistaa myönteisiä oppimiskokemuksia, yhdenvertaistaa tiedon saavutettavuutta ja oman osaamisen näkyville tuomista, kuten Kiipulan ammattiopiston valmentavan koulutuksen opiskelijoiden kokemukset osaamisensa digitaalisesta dokumentoinnista ja ePortfolioiden rakentamisesta osoittavat.

Multimodaalisuus ja sen hyödyntäminen

Kun informaatio paketoidaan useaan muotoon ja jaetaan usealla viestintäkanavalla, puhutaan multimodaalisuudesta.  Multimodaalisuutta hyödyntävissä ratkaisuissa samaa informaatiota voidaan vastaanottaa, tuottaa ja esittää useammassa erilaisessa muodossa, kuten tekstinä, äänenä ja kuvina. Eri muodoissaan informaatio voidaan yhdistää päällekkäisiksi tai peräkkäisiksi esityksiksi. Tiedon vastaanottajan näkökulmasta multimodaalisesti rakennettu informaatio on mahdollista vastaanottaa usealla aistikanavalla. Näin eri tavoin tietoa omaksuvat, ymmärtävät ja tuottavat henkilöt saavat paremmat mahdollisuudet informaation tulkitsemiselle, tuottamiselle ja oppimiselle. Multimodaalisuutta hyödyntämällä voidaan rakentaa saavutettavia oppimateriaaleja ja oppimisympäristöjä sekä luoda mahdollisuuksia osaamisen näkyväksi tekemiseen.

Multimodaalisilla ratkaisuilla dokumentoitu aineisto voidaan myös jakaa multimediaalisesti usealla viestintäkanavalla. Esimerkiksi ePortfolioon voidaan tuoda osaamista dokumentoivaa aineistoa, joka voi olla erilaisia tekstiaineistoja, kuvia, videoklippejä, äänitteitä, käsitekarttoja, kaavioita ja graafeja, luonnoksia tai edellisten yhdistelmiä. Portfolio on eräänlainen ”salkku”, johon kootaan dokumentoitu osaaminen. Portfoliota tarvitaan usein työn ja jatkokoulutuspaikan hakemisessa. Digitaalinen teknologia mahdollistaa monenlaisten aineistojen dokumentoinnin ePortfolioon. Multimodaalisia ratkaisuja hyödyntävä dokumentointi luo monipuolisemmat mahdollisuudet koostaa ja esitellä haluttua osaamista halutulla tavalla ePortfoliossa.

ePortfolioita valmentavan koulutuksen opiskelijoiden kanssa

Koivisto (2017) tutki Hämeen ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössään ePortfolion käyttöä valmentavan koulutuksen opiskelijoilla. Opinnäytetyön tavoitteena oli koota Kiipulan ammattiopiston, valmentavan koulutuksen opiskelijoille digitaalisia portfoliota, joilla opiskelijoiden taidot tulevat näkyväksi. Tavoitteena oli antaa tasa-arvoisemmat mahdollisuudet erityisopiskelijoille kehittyä digitalisaation eri osa-alueilla ja samalla parantaa heidän työ- tai opiskelupaikan saamista tulevaisuudessa.

Valmentavassa koulutuksessa akateemiset ja tieto- ja viestintätekniikan (tvt) taitotasot vaihtelevat huomattavasti eri opiskelijoiden kesken. Luku- ja /tai kirjoitustaidot voivat olla hyvät tai niitä on niukasti. Kaikissa tapauksissa oman ansioluettelon tai taitojen esittäminen kirjallisessa muodossa on haasteellista tai osin jopa mahdotonta.

Koivisto tutki valmentavan koulutuksen opiskelijoiden ePortfolioiden työstämisprosessia osaamisen dokumentoinnin suunnittelusta valmiiksi tuotteeksi. Valmentavan koulutuksen opiskelijoita ohjattiin tuottamaan ePortfolioon informaatiota multimodaalisesti. Digitaalisessa dokumentoinnissa käytetyt työkalut on jäsennelty kuviossa 1.

Kuvio 1. Digitaalisessa dokumentoinnissa käytetyt työkalut (Koivisto 2017, 30).

Kuvio 1. Digitaalisessa dokumentoinnissa käytetyt työkalut (Koivisto 2017, 30).

ePortfolion parhaat ominaisuudet

Koiviston menetelmänä oli kokeilemalla yhteiskehittäminen ja havaintojen pohjalta uusien tapojen luominen. Opiskelijat harjoittelivat videoiden kuvaamista ja kohteena olemista sekä editointia. Videoihin liitettiin tekstiä ja niitä muokattiin erilaisilla ohjelmilla. Nuoret omaksuivat teknisten välineiden käytön innokkaasti kokeilemalla. Rohkeus olla kuvauskohteena, ja työtehtäviin keskittyvä kuvaaminen onnistuivat suunniteltua nopeammalla aikataululla. Videoista tuli ePortfolioiden sisällön kannalta tärkein ja informatiivisin osuus. Videoiden lisäksi kuvat, tekstit, työvaltaiset ja kokemukselliset opiskelumenetelmät lisäsivät opiskelijoiden halua kehittää omaa ePortfoliota omannäköisekseen.

Vuoden aikana opiskelijoiden taidot kasvoivat, videoiden kuvaaminen ja kuvattavana oleminen antoivat itsevarmuutta ja kokemusta kertoa itsestään luonnollisemmin kuin opintojen alkaessa. Opiskelijat kertoivat, että kuvaaminen videolle on auttanut kertomaan omia mielipiteitä tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Videon esittäminen verkostokokouksessa tai kotona on tuonut opiskelijan oman mielipiteen uudella tavalla esille, koska oman mielipiteen kertominen on monelle nuorelle vaikeaa uudessa, jännittävässä tilanteessa tai vaikeasta asiasta puhuttaessa. Kaiken kaikkiaan ePortfolion sekä tvt-osaamisen kehittyminen vahvistivat opiskelijoiden itseluottamusta ja toivat näkyviin taitojen kehittymisen.

Digitaalisissa työkaluissa tekniikan on oltava helppokäyttöistä ja luotettavasti toimivaa. ePortfolioiden parhaat ominaisuudet suhteessa käytettyihin dokumentointityökaluihin on jäsennelty kuvioon 2. ePortfolioksi valittavan työkalun on hyvä olla sellainen, että opiskelija pystyy sen helposti jakamaan eteenpäin luettavaksi. Opiskelupaikan tai työnhakutilanteessa vastaanottavan tahon käyttöä helpottaisi, jos ePortfolion voi avata ilman kirjautumista tai käyttää salasanaa avaamiseen. Lisäksi opiskelijoita pitää ohjata videoiden kuvaamiseen, tallentamiseen, jakamiseen ja käyttämiseen monipuolisemmin. Ilmaisten työkalujen käyttö on osoittautunut hyväksi tavaksi koota osaamista eri palveluihin. Näin käyttäjille avautuu tasapuoliset mahdollisuudet käyttää ja kehittää omannäköisiään ePortfolioita opiskelujen päätyttyäkin.

Kuvio 2. ePortfolioiden parhaat ominaisuudet suhteessa dokumentointityökaluihin (Koivisto 2017, 64).

Kuvio 2. ePortfolioiden parhaat ominaisuudet suhteessa dokumentointityökaluihin (Koivisto 2017, 64).

Tutkimusprosessin myötä opiskelijoiden käyttökokemukset havainnollistivat myös oppilaitoksen tvt-työn kannalta digitaalisia ratkaisuja, jotka tukevat arjen taitojen vahvistumista ja mahdollistavat osaamisen dokumentoinnin sekä näkyväksi tekemisen. Tuloksia hyödynnetään jatkossa myös oppilaitoksen henkilöstön tvt-osaamisen kehittämisessä.

Lähteet

Koivisto, T. 2017. ePortfolio: valmentavan koulutuksen opiskelijoiden osaaminen näkyväksi digitaalisesti. Hämeen ammattikorkeakoulu. Kulttuuri- ja taidetoiminta hyvinvoinnin edistäjänä, YAMK, Opinnäytetyö. Theseus.fi, http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017100915892

Oppimisanalytiikka opon apuna

Artikkeli julkaistu SeOppi 2/2017 -lehdessä.

Teksti: Maija Kerkola, HAMK

Oppimisanalytiikka opon apuna - kuva SeOppi-lehden artikkelisivustaMuistan, kuinka vielä muutama vuosi sitten ammattikorkeakoulun opinto-ohjaajana, opona, kiertelin syysloman lähestyessä pitkin koulun käytäviä ja etsin ”kadonneita lampaita”. Välineet, joilla olisin voinut tunnistaa opinnoista mahdollisesti pudonneet opiskelijat, olivat vähissä. Käytännössä minä omiin näköhavaintoihin perustuen etsin opiskelijoita, joita en ollut koululla mielestäni nähnyt viime viikkoina. Kiertelin kyselemässä opettajilta ja muilta opiskelijoilta, onkohan tätä ja tätä opiskelijaa näkynyt. Läsnäolopakkoa kun ei ammattikorkeakoulussa tunneta. Minulla oli vain huoli, että joku on nyt pielessä, ja riski opiskelijan opintojen keskeyttämiseen kasvaa. Tällaisen välittävän ohjauskulttuurin takana on holistinen malli. Se tarkoittaa, että ollaan aidosti kiinnostuneita jokaisesta opiskelijasta. Erityisen tärkeäksi koen, että putoamassa olevat opiskelijat tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Opinto-ohjaus ammattikorkeakoulussa

Opiskelijan opintojen edistymisen seuranta on opon työtä. Ennen opiskelijat, opettajat ja ohjaajat tapasivat kasvotusten luokkahuoneissa ja koulujen käytävillä, mutta opetuksen siirryttyä verkkoon, on myös ohjaus siirtynyt verkkoon, ja oppimisanalytiikka on opon uusi työkalu.

Kertyvän datan ansiosta opo saa joka viikko sähköpostiinsa raportin opiskelijoista, jotka eivät ole kirjautuneet, tai ovat kirjautuneet vain huolestuttavan vähän Moodle-oppimisalustalle. Tavoitteellinen opiskelu kun edellyttää useita kirjautumisia viikossa. Viikoittain siis ”kellot alkavat soida”, opossa herää huoli, että jollakin opiskelijalla on riski
pudota. Näin ohjauksessa on päästy ennaltaehkäiseviin toimiin.

Onkin tutkittu, että opiskelijoiden ohjauksella on kauaskantoisia seurauksia (Helander ja Kemppi 2006, 24–25). Ohjauksen tärkeyden puolesta kirjoittavat myös Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen Raimo Vuorinen ja Maarit Virolainen. He viittaavat tehtyihin tutkimuksiin ja toteavat, että ohjaus vähentää opiskelijoiden keskeyttämisiä ja nopeuttaa valmistumisaikoja. Lisäksi heidän näkemyksen mukaan ohjaus on yksi tehokkaan koulutusjärjestelmän indikaattori. Ohjauksella vahvistetaan opiskeluun sitoutumista ja selkeytetään henkilökohtaisia opintopolkuja. (Vuorinen ja Virolainen 2017, 7.)

Ohjauksen siirryttyä digiaikaan opon työkaluja ovat mm. sähköposti, Skype, WebEx, chat, WhatsApp ja Snapchat. Niiden avulla hän ryhtyy tavoittamaan opiskelijaa. Opon työ sisältää paljon tiedottamista ja neuvontaa. Hän antaa opiskelijalle oikeata tietoa ja riittävästi. Opo myös esittelee erilaisia vaihtoehtoja ja arvioi eri vaihtoehtojen vaikutuksia käsillä olevaan asiaan liittyen. Tavoite on, että neuvonta auttaa opiskelijaa päätöksien tekemisessä. Opo ei kuitenkaan koskaan ole sellaisen palvelun tarjoaja, joka ratkaisee ongelman opiskelijan puolesta (Onnismaa 2007, 23–25).

Lähteet

Helander, J. & Kemppi, J. 2006. Jos meijät on istutettu tänne jotaki tarkotusta varte: puheenvuoroja hämeenlinnalaisten nuorten osallisuudesta ja hyvästä. Hämeen ammattikorkeakoulu.

Onnismaa, J. 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö: aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeamus.

Vuorinen, R. & Virolainen, M. 2017. Pääkirjoitus. Opinto- ja HOPS-ohjauksesta urasuunnittelutaitojen vahvistamiseen ja ohjauspalveluiden laadun arviointiin. Ammattikasvatuksen aikakausikirja. 19 (2), 7.

Oppimisanalytiikan haasteita

Artikkeli julkaistu SeOppi 2/2017 -lehdessä.

Teksti: Lasse Seppänen, HAMK

Oppimisanalytiikan haasteita - SeOppi-lehden artikkelisiviOppimisanalytiikasta on tulossa suosittu toiminto opiskelijahallinnon saralla. Opintosuorituksia tai keskeyttämisvaarassa olevia opiskelijoita voidaan seurata. Jos opiskelijan aktiivisuus laskee kesken opintojen, pelkkiä opintosuorituksia seuraamalla tämä havaittaisiin pahimmassa tapauksessa vasta seuraavana vuonna.

Tässä tutkimuksessa pyrittiin seuraamaan viikoittaisia sisäänkirjautumisia oppimisalustalle. Syksyllä 2016 rakennettiin Poluttamo-hankkeessa HAMKissa järjestelmä, joka seuraa sisäänkirjautumisia ja lähettää opolle viikoittaisen viestin alentuneen sisäänkirjautumismäärän opiskelijoista. Kohderyhmänä olivat aluksi tietojenkäsittelyn opiskelijat, mutta myös muiden koulutusten opiskelijoita on sittemmin otettu mukaan.

Tietojenkäsittelyssä keskeyttämiset tapahtuvat useimmiten ensimmäisen vuoden aikana tai lopussa opinnäytetyö jää roikkumaan. On tärkeä havaita ensimmäisen vuoden opiskelijoista aikaisin keskeyttämisvaarassa olevat. Opinnäytetyöprosessia on muutettu vuonna 2017 siten, että se ei helposti jää kesken.

Tietojenkäsittelyssä Moodle-oppimisalusta on paljon käytössä. Moodlea käytetään hyvin paljon kahden ensimmäisen vuoden aikana jokaisella opinnolla, ja opiskelijoiden on käytännössä käytettävä sitä päivittäin tai lähes päivittäin. Tähän perustuvat kehitetyt algoritmit.

HAMKin työpäivämallin päivä on jaettu lounastauolla kahteen osaan. On luonnollista ajatella, että opiskelijat kirjautuisivat Moodleen ainakin kahdesti päivässä, jolloin viikossa tulisi ainakin 10 sisäänkirjautumista. Mutta opiskelijat tekevät paljon ryhmätöitä, joten yksi ryhmäläinen tekee palautukset kaikkien puolesta. Tämä voi laskea ryhmäläisten sisäänkirjautumisfrekvenssiä, vaikka he muuten opiskelisivatkin aktiivisesti.

Tutkimuksessa valittiin kynnysarvoksi viikoittaisten sisäänkirjautumisten seuraamisessa aluksi neljä. Looginen päätelmä oli, että jos opiskelija kirjautuu vain 0-3 kertaa sisään Moodleen, kaikki ei voi olla kunnossa. Jatkossa kynnysarvo nostettiin koeluontoisesti kahdeksaan, jolloin todettiin tulevan paljon myös hyvin pärjäävien opiskelijoiden tietoja. Määrä laskettiin kuuteen. Näin päästiin sähköposteissa pienempään ja helpommin hallittavaan tietomäärään. Todennäköisesti tätäkin kynnysarvoa vielä tarkastellaan.

Verkkotutkinnon iltaopiskelijoiden aktiivisuutta alettiin seurata samoin kynnysarvoin. Todettiin, että sama kynnysarvo ei toimi kunnolla. Esimerkiksi kynnysarvolla kuusi viikolla 39 järjestelmä hälyttää 24:stä opiskelijasta. Näistä nolla kertaa on vain viidellä opiskelijalla, 3-5 kertaa 11 opiskelijalla. Tästä huomataan selvä käyttäytymisero päiväpuolen opiskelijoihin nähden eli opiskelijat tekevät enemmän yhden kirjautumiskerran aikana.

Tietosuoja-asetus tuo haasteita

Uusi tietosuoja-asetus tuo haasteita oppimisanalytiikan käyttämiseen. Henkilörekisteriksi voidaan tulkita jokainen opiskelijoiden nimiä sisältävä lista, jollainen viikoittainen analytiikan tuottama sähköposti on. Käytössä on myös tulkinta, että analytiikkaa voisi käyttää, jos sillä ei ole vaikutusta yksittäiseen opiskelijaan. Tämän analytiikan tarkoituksena taasen on, että opo voisi nimenomaan kontaktoida yksittäistä opiskelijaa helposti. Lisäksi tämä analytiikka profiloi opiskelijoita. Pitää miettiä miten saadaan analytiikka jatkossa toimimaan asetuksen mukaisesti, jotta voimme tukea vaikeuksissa olevia opiskelijoita.

Lähteet

Oppimisanalytiikan keskus. Mitä on Oppimisanalytiikka? http://www.learninganalytics.fi/fi/oppimisanalytiikka

Seppänen, L. Learning analytics call out for action, SeOppi 02/2016