Pysäyttäkää Tamagotchit

Teemaseminaarissamme ITK:ssa Aulangolla 7.4.2017 oli loistava tunnelma, sillä yleisö osallistui keskusteluun todella innokkaasti.

Aihe oli VOPS – tolkkua omaan osaamispolkuun visuaalisella HOPSilla. Kari A. Hintikka ja Saara Kotkaranta ansaitsevat isot aplodit hankkeen ammatillisia kehittäjiäkin inspiroineesta työstään ja esityksestään Otavan opiston lukiokoulutuksen ja sen jatkopolkujen VOPS:in tiimoilta. Tässä postauksessa keskitymme seminaarin ammatillista koulutusta koskevaan vahvassa kehitysvaiheessa olevaan osaan.

Ammatillisessa koulutuksessa ollaan reformin myötä viimein siirtymässä henkilökohtaisiin polkuihin. Tämä on loistavaa, sillä hyvin moninainen opiskelijajoukko ei hyödy rintamaopetuksesta. Valtiovaltakaan ei halua tukea turhaa koulussa lusimista, mutta toisaalta haluaa antaa aikaa hitaammin oppiville veronmaksukyvyn saavuttamiseen. Käytännössä opiskelijat tekevät eri asioita samaan aikaan ja heidän oppimistaan pitää pystyä tukemaan ja seuraamaan.

Oppilaitoksissa on viime vuosina purettu ahkerasti tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksia työtehtävätasolle ja viety listauksia opiskelijahallintojärjestemiin. Tämä helpottaa erilaisissa oppimisympäristöissä hankittavan osaamisen kohdentamista ja kirjan pitämistä siitä, mitä opiskelija jo osaa ja mitä hänen vielä on opittava päästäkseen osoittamaan osaamisensa näytössä.

Omissa hankkeissamme painotus on ollut opiskelijan ja opettajan arjen näkökulmassa: miten käytännön työn oppimista voidaan tukea tehtävin ja raportointiohjeistuksin digitaalisessa oppimisympäristössä. Kun opiskelija tekee käytännön työtä oppimistarkoituksessa, hän kuvaa materiaaleja, välineitä ja työvaiheita omalla mobiililaitteellaan ja lataa kuvat ja tiiviit selosteet ammattisanastoa käyttäen omaan sähköiseen portfolioonsa, esim. blogiin. Samalla hänelle kertyy tulevaisuuden työnhaussa käyttökelpoista materiaalia. Lisäksi digitaalisessa oppimisympäristössä on esim. ammattisanaston ja teoriatiedon oppimista tukevia itse itsensä tarkistavia tehtäviä. Opettajan ja opiskelijan näkökulmaa yksilöllisen polun tukemiseen digivälinen esitteli ITK:n teemaseminaarissa lehtori Jari Välkkynen Ammattiopisto Tavastian Pintakillasta. Hänen pilotoimassaan Turun yliopiston tarjoamassa ViLLE-oppimisjärjestelmässä opiskelija ja opettaja pystyvät seuraamaan tutkinnon osien sisällä etenevää oppimista samalla vaivalla, kun opettaja antaa palautetta oppimisen etenemisestä. Etenemismittarit ovat järjestelmässä valmiina ja aina opiskelijan  etusivulla näkyvissä.

Ville eteneminen

Mistäpä ITK-yleisömme niin innostui? Siitä, että moni oppilaitos on linjannut, että opiskelijan polkua seurataan opiskelijahallinto-ohjelman puolella, koska esim. Kela tarvitsee varmuuden opintorahan nostajien etenemisestä oppimisessaan. Toinen syy lienee se, että digitaalisia oppimisympäristöjä hyödynnetään vasta vähän ja havaitsemaamme pulmaan törmätään vasta tulevina vuosina. Haluamme tuoda omat kokemuksemme säästämään kaikilta aikaa ja rahaa: Nyt tarvitaan joko hyvät rajapinnat eri tehtäviä hoitavien järjestelmien välille tai sopimista siitä, mitä seurantaa missäkin järjestelmässä tehdään siten, että kaikkien osapuolten klikkausten määrä on minimoitu.  

Autoalan lehtori Heikki Nurmela Omniasta puolestaan esitteli hyvin simppeliä GoogleDrive-taulukkoa, jossa liikennevaloväreillä kaikki osapuolet näkevät, millaisista työtehtävistä oppia on jo riittävästi ja millaisia vielä pitää saada tehdä ennen näyttöä. Päivitysoikeus on työpaikkaohjaajalla ja opettajalla. Olennaista on se, että opiskelijan opinnot etenevät, koska seurantajärjestelmä on helposti saavutettava. Tällaiseen ajattelisimme isojen ohjelmistotalojenkin panostavan.

Omnia esimerkki GD värit

Mihin viittaa otsikon tamagotchi? Lounaalla erään oppilaitoksen kollegat kertoivat, että heidän pitää henkilökohtaistaessa liittää opiskelijat opintoihin opiskelijahallintojärjestelmässä. 20 opiskelijan saapumiserän saattamiseksi opiskeluiden aloittamiskuntoon vaatii tuhansia klikkauksia. Toivon kuulleeni ruokasalin hälyssä väärin. Jos tämän lisäksi pitää pitää kaksinkertaista kirjanpitoa siten, että joka tapauksessa digitaalisessa oppimisjärjestelmässä opetus- ja ohjaustyön lomassa itsekseen syntyvä data pitää kliksutella vielä erikseen opiskelijahallintojärjestelmään, voidaan varmaan työterveyshuoltoon ennakkovaroittaa hiirisormen ylirasitustiloista. Vai käyttäisimmekö digitaalisuutta renkinä ja kohdentaisimme opettajan työajan ohjaamiseen ja opettamiseen?

Onneksi yleisön joukossa syntyi into viedä asiaa eteen päin opiskelijahallinto-ohjemien toimittajille. Pidetään osaamisen hankkiminen keskiössä ja kaivetaan 90-luvun tamagotchi-lelut vain vapaa-ajalla ruokittaviksi.

Lisää Tamagotcheista: http://www.hs.fi/talous/art-2000005169020.html

Mainokset

Oma polku näkyviin

Ammatillinen koulutus on siirtynyt lukuvuoden 2015-16 alusta osaamisperusteisuuteen. Tänä keväänä muotoutuva ammatillisen koulutuksen reformi uudistaa myös rahoituksen ja prosessit. Osaamisperusteisuus tarkoittaa sitä, että oppiminen ja osaamisen hankkiminen muuttuu entistä enemmän ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Kaikkien – peruskoulustakin suoraan ammatilliseen koulutukseen tulevien – mahdollinen alan osaaminen huomioidaan henkilökohtaistamisessa ja opinnot etenevät omilla yksilöllisillä poluilla omien kykyjen ja tahdin mukana. Osaamispisteet kertyvät ammattiosaamisen näyttöjen – aikuisilla tutkintotilaisuuksien – kautta siinä tahdissa, kun tarvittava osaaminen on osoitettu. Osaaminen ratkaisee läsnäolon sijaan. Veroja pitää päästä maksamaan heti, kun siihen on valmiudet.

Myös työssäoppimisen aikana hankitaan uusia taitoja, joita oppilaitoksessa ei ole opiskeltu. Tarkoitus on siis etääntyä entisestään perinteisestä “työharjoittelusta”. Työssäoppimisen laatua parantaa verkossa saatavilla olevien teoriaa käytäntöön liittävien tehtävien tekeminen käytännön työtehtävien ohessa.

Aikuisten alanvaihtajat suorittavat suunnitelmien mukaan tulevaisuudessa vain tarvittavat tutkinnon osat kokonaisen tutkinnon sijaan. Tämänkin voi tehdä mahdollisuuksien mukaan oman uuden työn ohessa osaamisperusteisesti.

Kaiken ylläolevan yksilöllisen ja entistä lyhyemmän koulutusputken aikana opiskelijan pitää ottaa haltuun myös elinikäisen oppimisen avaintaidot. Ennusteiden mukaan ammattia pääsee vaihtamaan n. seitsemän vuoden välein entisten kadotessa ja uusien syntyessä. Moni pääsee myös luomaan itselleen elannon yrittäjyyden kautta. Ammattialakohtaisen osaamisen lisäksi tarvitaan siis paljon nykyaikaisia itseohjautuvuuteen ja ongelmanratkaisukykyyn sekä toisten kanssa kestävästi ja terveyden säilyttäen elämisen taitoja.

Kuulostaa melkoiselta sekametelisopalta tai helposti sotkeutuvalta vyyhdiltä erivärisiä lankoja: paljon erilaista ammatillista osaamista ja elämäntaitoja haltuun yksilölliseen tahtiin oppilaitoksessa, työpaikalla ja vapaa-ajallakin, vieläpä ennen koulutukseen tuloa.

Ammattiopisto Tavastian osuudessa Poluttamo-hankkeesta keskitytäänkin ratkomaan, millä keinoin niin oppilaitos kuin opiskelijakin pysyvät kartalla siitä, mitä kukin opiskelija on jo oppinut ja mitä hänen pitää vielä oppia. Tärkeintä on toki tietää aina, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Missä opinto ikinä tapahtuukin, oppijalla pitää olla koko ajan järkevää oman suunnitelman mukaista tekemistä.

Ajattelemme, että opiskelijan motivaatio paranee on mahdollisuus hahmottaa omaa oppimisen polkuaan ja hän hahmottaa oman työn merkityksen sen etenemisessä. Tähän käytämme alkuun osaamismerkkejä ja liitämme jatkossa mukaan myös oppimisanalytiikan hyödyntämistä ja sopivia pelillisiä elementtejä. Koska ammatillisessa koulutuksessa osaaminen osoitetaan vasta ammattiosaamisen näytössä tai tutkintotilaisuudessa, käytämme myös uutta käsitettä “oppimismerkki”, johon sen saavuttamiseksi tarvittava tieto ja harjoitteet on linkitetty. Oppimismerkin saa, kun tietyn ammattitaitovaatimuksen mukainen oppiminen on niin pitkällä, että sen osaamisen voi mennä osoittamaan. Tutkinnon osan suorittamisesta ajatus on myöntää osaamismerkki.

Lehtori Jari Välkkysen visualisointi osaamis- ja oppimismerkeistä

prezi kansi

Kehittäminen toteutetaan Poluttamo-hankkeen aikana siten, että järjestelmät ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja käyttäjäystävällisiä sekä yhteensopivia tulevien kansallisten järjestelmien kanssa.

Ks. myös:
AMKE:n ehdottama selkeä malli reformissa tarvittavasta uudistuksesta
www.kiltakoulut.fi